lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kuhan ja taimenenpoikasten joukkotuho

No niin.

Pahinta tuhoa kuha- ja taimenkannassa eivät aiheuta ammattikalastajat eivätkä uistelijat, vaan vastuuttomat kotitarvekalastajat.

Kaikenmaailman huru-ukot ja "kuningaskalastajat" liottavat tahallaan 40mm verkkoja siten, että ahvenen- tai siianpyynnin verukkeella tai ihan muuten vaan tappavat valtavia määriä alamittaisia kuhia (lue: poikasia). Samalla tyylillä häviää 30-40 cm taimenet syksyllä.

Moisessa toiminnassa ei ole tolkun häivää. Sitten sama porukka selittää itku kurkussa, että ammattikalastajat ovat tyhjentäneet järven, kun eivät saa 55-millisillä verkoilla kuhia. Siellä ne tumpit luiruaa omassa mahassa.

Kerran ei muuten ymmärrystä ole tarpeeksi, tulisi kalastusalueen säätää avovesikaudelle alle 54 mm verkkojen käyttökielto alle 12 metrin vedessä.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Keittäminen

Perunat keitetään siten, että laitetaan kattilaan hyppysellinen (reilusti>hyppysellinen>pikkiriikkisen) merisuolaa ja mukulat perään. Ravuille on olemassa erillinen keitto-ohje.

Moottoriteknillisessä katsantokannassa keittäminen on kyseessä silloin, kun moottori pääsee ylikuumenemaan ja useimmiten kiehuva tai höyrystyvä jäähdytinneste lentää pihalle paisuntasäiliöstä tai muualta.

Alaman ikimalmi Valmet-moottori on keittänyt minulla ollessa useamman kerran. Niin se taas kerran pääsi tekemään. Tällä kertaa kelluin tyhjäkäynnillä ja vapaalla rupsutellen keskellä selkää ja pyörittelin verkon päässä ollutta sotkua selväksi. Jostain syystä (ilmeisesti kannessa on pieni vuoto nestekanavaan ja silloin tällöin pääsee syntymään ilmatasku) moottori keitti. Paisuntasäiliön korkki posahti pois nesteiden seuratessa ja ylävesiletkun ilmareiästä tuli avatessa melkoisella paineella 120-asteista vesihöyryä.

Sammutin tietenkin välittömästi moottorin. Ryhdyin ankarasti touhuamaan vettä järjestelmään ja sainkin kaadettua aikani taisteltuani tulikuumaan moottoriin vedet sisälle. Starttaaminen oli nihkeää, moottori ei käynyt enää tyhjäkäyntiä ja tehot olivat hukassa. Moottori myös sammui heti, kun aloin manöveeraamaan ankkuriin.

Olin varma, että moottorin taru on nyt lopussa ja syksyksi suunnittelemani merkittävä vielä salainen operaatio vaakalaudalla. Ravustuskin isolla veneellä jäisi väliin...

Seuraavana päivänä nostin tyhjäkäyntiä karvan verran. Käyttelin konetta tyhjänä aikani ja ällistelin, että nesteet ja öljyt ovat edelleen moottorin sisällä. Kuului pieni yskäisy, jonka jälkeen kone oli tuntumaltaan entisellään.

Ihmeellistä.

P.s. Jos minulla olisi trooli, kokeilisin, mitä kaloja nuo ovat.






keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tulos tai ulos eli miten menee

Jaahas,

kalustopuutteista huolimatta käynnissä on ankara väsytystaistelu Alama vs. siika. Olen käytellyt vähän vähempää verkkomäärää, mutta kompensoinut sitä käymällä kalassa joka päivä. Sama tahti jatkuu ainakin kuun loppuun.

Alussa tuli ihan hyvin, sitten oli hieman ongelmia löytää balanssia pienten kuhien kanssa ja nyt siiat vähän tuntuvat kadonneen kelin muutoksen jälkimainingeissa. Odotan, että alkavat kohta löytymään paremmin syvältä, kun tyyni ja helle kerrostaa veden toden teolla.

Muutama huomio verrattuna pariin edelliseen siianpyyntimaratoniin:

  • Siiat ovat isompia
  • Siikoja on enemmän







keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kellosepäntyötä

Eräs kolleega luonnehti joskus siian kesäkalastusta kellosepäntyöksi. Tarkkaa on.

Vähän on kalustossa tällä hetkellä puutteita ja näyttää siltä, että en rupea tällaiseen pieneen välisesonkiin nyt panostamaan verkkohankinnoilla.

Aloittaessa hellekelillä siikoja tuli hyvin, mutta kovat tuulet sekoittivat vedet ja hienostuneen kerrostuneisuuden - ja märkä rätti lätsähti tuttuun tapaan kalastajan naamalle juuri, kun Euronkuvat alkoivat vilistä silmissä.

Nyt säätyyppi muuttui tyystin, kun Idästä nousi kylmää, sadetta ja harmaata. Siiatkin vähän hävisivät ja samalla kuhanpoikaset alkoivat enemmän kiusaamaan. Monttupyynti on kuitenkin parhaimmillaan todella "puhdasta" kalastusta, sivusaaliina ei juuri tule kuin pieniä matikoita.