lauantai 29. joulukuuta 2018

Jännitysmomenttia

Jaahas,

Risti jäätyi melkein ennusteeni mukaisesti jouluaattona, mutta vain melkein. Keskelle jäi iso sula kaistale, jonka eteläreuna meni linjalla Rutaniemi-Mämmisaari. Nyttemmin sula on laajentunut jo etelässä tasalle Asunnanniemi-Herneniemi.

Rutalahti on heikossa jäässä kauttaaltaan, mutta jää on haurasta. Ihan rannoilla on 6-7cm, mutta jo 30m rannasta ei ole enää kuin 5-6cm pehmeähköä jäätä.

Mahdollisuuksien rajoissa on - jos tyyntyy sopivasti - että selkä saisi kannen vielä vuoden viimeisenä päivänä. Jos ei, niin nouseva myrsky pitää sen auki, vaikka reipasta pakkasta onkin luvattu.

Uudenvuoden aatto menee kyllä mukavasti matikkaverkkoja rannalle uitellessa...



maanantai 17. joulukuuta 2018

Jäätymisennuste

Tavaksi on tullut näinä aikoina kurkata kristallipalloon ja ennustaa Ristinselän jäätymistä.

Viime talvena selkä kuroutui lopulta umpeen vasta 19.1, mutta ensimmäiset kalat jään päältä oli jo tuolloin nostettuna. Uittelin ensimmäiset verkot kymmensenttisellä teräsjäällä pyyntiin, kun Asunnanniemen ja Selkäsaarien välissä höyrynnyt iso sula ulottui viimeisestä narureiästä noin 200 metrin päähän. Tarkemmin ajatellen Ojansuuniemestä lähtenyt toinen sulakohta oli verkkojen eteläpuolella lähimmillään alle 100 m päässä.

Nyt näyttää olevan erilainen meininki ja juhlallisesti ennustankin, että paitsi joulu tulee olemaan valkoinen, niin myös jouluaattona on selkä ummessa.

Siitä se lähtee, nimittäin jäätyminen

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ikävä

Nyt avovesikausi 2018 on jo paketissa, mutta kun reilut pari viikkoa könysin myttyisiä verkkoja kokemassa pienellä veneellä käsipelissä, niin täytyy sanoa, että kylläpä iski suunnaton ikävä Alamaa ja sen hyvin käytettyä vetokonetta.

Pidemmän päälle oikeasti taloudelliseen kannattavuuteen pyrkivä verkkokalastus tarvitsee koneellisen noston, siitä ei pääse mihinkään. Tai vaihtoehtoisesti 20-vuotta nuoremman kalastajan.

No nyt odotellaan pääpainopistealueen jäätymistä. Vaikka jo verkkojen nostoa seuraavana päivänä harmittelin taas, että tulikohan lopetettua liian aikaisin ja pitäisikö lähteä välikausikalaan johonkin pienelle järvelle, niin hyvää tekisi huiliakin hetki. Lukuunottamatta yhteensä kahta viikkoa loka- ja marraskuussa, olen tehnyt töitä juhannuksesta lähtien, tilanteen ja tarpeen mukaan välillä yötä päivää.

Keväällä tutkitaan, herääkö Alama vielä ilman moottorin uusimista. Luultavasti tuon ensi kesän siianpyyntiin toisen ison veneen Päijänteelle Inarin lupafiaskon jälkeen.


maanantai 26. marraskuuta 2018

Jin ja jang

Nyt ei pienten raivokohtausten kautta kannata kuin tyytyä kellumaan zenissä. Taistelukentällä ei voi kuin taipua stoalaiseen fatalismiin.

Nimittäin Alama on kesken kohtalaisella mallilla ollutta eurojennostoprosessia nostettu telakalle. Jouduin verkkoreissulla merihätään. Mahdollisia syitä:
  1. siirtopumppu kaput
  2. roska pa-linjassa
  3. vettä pa-linjassa (kelit oli sopivia ankaraan kondensoitumiseen)
    1. jäätäminen
  4. moottori kaput (vrt. kesän siianpyynti)
Ei henkilö- eikä materiaalivahinkoja, pl. moottori ja 1 kokematta jäänyt verkkojata.


tiistai 20. marraskuuta 2018

Kalastajasta puhelinmyyjän kautta kalanjalostajaksi

En ole ikinä täysin ymmärtänyt sitä puhetta, että kalastuselinkeinon pelastus olisi jalostusasteen nostaminen ja kannattavuutta voisi sitä kautta parantaa. Ehkä siinä tapauksessa, jos on olemassa oleva sukudynastia, jonka hallussa on vuosikymmenten saatossa hankittu pyydys- ja kalustoarsenaali, ja ehkä myös EU-rahoilla rakennetut jalostustilat sekä paljon sitoutuneita ja omistautuneita apukäsiä, joille ei käytännössä tarvitse juuri maksaa palkkaa.

Mutta ihan täältä ruohonjuuritasolta en näe toimivana sellaista mallia, että kalastaja kalastaa päivisin ja jalostaa öisin. Muutenkin: jos kalastus on niin pientä, että se ei lyö leiville, niin sen pienen saaliin pienimuotoinen jalostus sitä ei pelasta.

Saaliille on välttämätöntä olla myös valmis myyntikanava. Kalat täytyy pystyä myymään järveen. Jo nostettujen saaliiden kaupitteleminen on aivan hullun homma.

Nyt kun omissa kuvioissa tapahtui pieni muutos, joka johti hetkellisesti kohtalaisten saaliiden kanssa tilanteeseen, että piti ryhtyä puhelinmyyjäksi ja kalanjalostajaksi, niin voin lyhyesti todeta: ei toimi.

Kalastaja kalastaa. Jalostaja jalostaa. Kauppias myy.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Täsmäpommitusta ja menekkivaikeuksia

Lähdin liikkeelle sillä mielellä, että korvataan määrää laadulla eli tiedolla ja taidolla. Näin strategiaksi muotoutui siis täsmäpommitus mattopommituksen sijaan.

Marraskuun alkupuolelta asti oli vähän ristikkäistä pyyntiä Päijänteellä ja muualla, joten senkin vuoksi oli vain järkevää pitää verkkomäärä kohtuullisena (tosi pienenä!) ja tehdä vain lyhyitä iskuja järville.

Saaliit ovat olleet kyllä aika hyvällä tasolla, ja koska näillä seuduilla touhuaa jokunen muukin kalastaja, on joutunut tekemään vähän töitä sen eteen, että saa kaikki kalat menemään jotakuinkin suoraan verkoista eteeenpäin.

Homma alkaa tasoittua nopeasti päälle painavan talven myötä, joten voi kyllä edelleen todeta, ettei kalaa ole koskaan liikaa tullut.



maanantai 5. marraskuuta 2018

Aletaan sorvaamaan

No niin, ns. sorvin ääreen palattu.

Ei ravustus oikein onnistunut Alaman kanssa. Ravut tuntuivat olevan varsinkin alussa sen verran matalassa, että liian kömpelöä ja riskaabelia könytä isolla veneellä niiden perässä. Muutenkin selkänarujen kelaus vetokoneella vaatisi vähän lisävirittelyä ja kokeiluja, joten pidetään se mielummin kevyempänä ja simppelinä.

Kuukauden päivät melko säännöllisesti kelattu toisissa maisemissa kuhia ylös, mutta nyt on koepätkät Päijänteessä. Sekä lyhyt- että pitkäaikaiset sääennusteet enteilevät pitkää sesonkia.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kuhan ja taimenenpoikasten joukkotuho

No niin.

Pahinta tuhoa kuha- ja taimenkannassa eivät aiheuta ammattikalastajat eivätkä uistelijat, vaan vastuuttomat kotitarvekalastajat.

Kaikenmaailman huru-ukot ja "kuningaskalastajat" liottavat tahallaan 40mm verkkoja siten, että ahvenen- tai siianpyynnin verukkeella tai ihan muuten vaan tappavat valtavia määriä alamittaisia kuhia (lue: poikasia). Samalla tyylillä häviää 30-40 cm taimenet syksyllä.

Moisessa toiminnassa ei ole tolkun häivää. Sitten sama porukka selittää itku kurkussa, että ammattikalastajat ovat tyhjentäneet järven, kun eivät saa 55-millisillä verkoilla kuhia. Siellä ne tumpit luiruaa omassa mahassa.

Kerran ei muuten ymmärrystä ole tarpeeksi, tulisi kalastusalueen säätää avovesikaudelle alle 54 mm verkkojen käyttökielto alle 12 metrin vedessä.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Keittäminen

Perunat keitetään siten, että laitetaan kattilaan hyppysellinen (reilusti>hyppysellinen>pikkiriikkisen) merisuolaa ja mukulat perään. Ravuille on olemassa erillinen keitto-ohje.

Moottoriteknillisessä katsantokannassa keittäminen on kyseessä silloin, kun moottori pääsee ylikuumenemaan ja useimmiten kiehuva tai höyrystyvä jäähdytinneste lentää pihalle paisuntasäiliöstä tai muualta.

Alaman ikimalmi Valmet-moottori on keittänyt minulla ollessa useamman kerran. Niin se taas kerran pääsi tekemään. Tällä kertaa kelluin tyhjäkäynnillä ja vapaalla rupsutellen keskellä selkää ja pyörittelin verkon päässä ollutta sotkua selväksi. Jostain syystä (ilmeisesti kannessa on pieni vuoto nestekanavaan ja silloin tällöin pääsee syntymään ilmatasku) moottori keitti. Paisuntasäiliön korkki posahti pois nesteiden seuratessa ja ylävesiletkun ilmareiästä tuli avatessa melkoisella paineella 120-asteista vesihöyryä.

Sammutin tietenkin välittömästi moottorin. Ryhdyin ankarasti touhuamaan vettä järjestelmään ja sainkin kaadettua aikani taisteltuani tulikuumaan moottoriin vedet sisälle. Starttaaminen oli nihkeää, moottori ei käynyt enää tyhjäkäyntiä ja tehot olivat hukassa. Moottori myös sammui heti, kun aloin manöveeraamaan ankkuriin.

Olin varma, että moottorin taru on nyt lopussa ja syksyksi suunnittelemani merkittävä vielä salainen operaatio vaakalaudalla. Ravustuskin isolla veneellä jäisi väliin...

Seuraavana päivänä nostin tyhjäkäyntiä karvan verran. Käyttelin konetta tyhjänä aikani ja ällistelin, että nesteet ja öljyt ovat edelleen moottorin sisällä. Kuului pieni yskäisy, jonka jälkeen kone oli tuntumaltaan entisellään.

Ihmeellistä.

P.s. Jos minulla olisi trooli, kokeilisin, mitä kaloja nuo ovat.






keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tulos tai ulos eli miten menee

Jaahas,

kalustopuutteista huolimatta käynnissä on ankara väsytystaistelu Alama vs. siika. Olen käytellyt vähän vähempää verkkomäärää, mutta kompensoinut sitä käymällä kalassa joka päivä. Sama tahti jatkuu ainakin kuun loppuun.

Alussa tuli ihan hyvin, sitten oli hieman ongelmia löytää balanssia pienten kuhien kanssa ja nyt siiat vähän tuntuvat kadonneen kelin muutoksen jälkimainingeissa. Odotan, että alkavat kohta löytymään paremmin syvältä, kun tyyni ja helle kerrostaa veden toden teolla.

Muutama huomio verrattuna pariin edelliseen siianpyyntimaratoniin:

  • Siiat ovat isompia
  • Siikoja on enemmän







keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kellosepäntyötä

Eräs kolleega luonnehti joskus siian kesäkalastusta kellosepäntyöksi. Tarkkaa on.

Vähän on kalustossa tällä hetkellä puutteita ja näyttää siltä, että en rupea tällaiseen pieneen välisesonkiin nyt panostamaan verkkohankinnoilla.

Aloittaessa hellekelillä siikoja tuli hyvin, mutta kovat tuulet sekoittivat vedet ja hienostuneen kerrostuneisuuden - ja märkä rätti lätsähti tuttuun tapaan kalastajan naamalle juuri, kun Euronkuvat alkoivat vilistä silmissä.

Nyt säätyyppi muuttui tyystin, kun Idästä nousi kylmää, sadetta ja harmaata. Siiatkin vähän hävisivät ja samalla kuhanpoikaset alkoivat enemmän kiusaamaan. Monttupyynti on kuitenkin parhaimmillaan todella "puhdasta" kalastusta, sivusaaliina ei juuri tule kuin pieniä matikoita.


maanantai 25. kesäkuuta 2018

Siianpyyntiin

Nonniin,

paatti on öljyjen- ja suodattimienvaihdon jälkeen pylläytetty järveen. Kokeillaan nyt hinkata vähän siikoja ylös ennen rapukautta ja jos sopivalla verkkomäärällä päästään edes välttäviin tuloksiin, niin vaikkapa rapukauden aikanakin.


Kevät meni todella pienimuotoisten kalastusten merkeissä. Ensin vähän kuhia verkoilla heti jäidenlähdön jälkeen, sitten siimalla haukia ja mahtava monumentaalinen loppufiasko pannuahventen perkuun parissa. Ei ole järkevää touhua taloudellisessa mielessä näillä leveysasteilla. Pientä tulovirtaa saa aikaiseksi (firmalle, ei paljoa moisista palkkaa maksella), mutta melkoista nanoyrittämistä se on.


Jos saisi siikoja tonnin, niin pääsisi jo palkoille. Luulen, että joudun tyytymään viidesosaan, kymmenesosa on jo absoluuttisesti liian vähän.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Uutta todistusaineistoa ihmiskunnan tyhmenemisestä

No niin,

viime aikoina on havahduttu siihen, että ihmisten älykkyys on laskussa eli toisinsanoen typeryys lisääntymään päin. Tämä näkyy nykyään monissa ns. pienissä asioissa, mutta näissä kalahommissa touhutessa huomasin merkittävän ja tähänkin vakaasti liittyvän asian.

Nimittäin kaupallisen kalastuksen pääsaaliskalasta silakasta valtaosa päätyy rehuksi, koska ihmiset eivät enää osta silakkaa. Miten tämä on mahdollista, kun toisaalta joka tuutista toitotetaan, että kala ekologisena ja terveellisenä lähiruokana menee kuin kuumille kiville ja tuotetta ei saada markkinoille riittävästi?

Suomalaiset ovat laiskistuneet, he eivät viitsi perata kalaa. Siinä yksi syy. Saarioisten kestoherkku pakastepitsa solahtaa massun pohjalle kätevästi kylmänä. Tai pitää olla lentorahtina tänne tuotuja avokadoja, että saa sopivaa tahnaa asetelmaan, josta voi postata kuvan Instagramiin.

Toinen syy on siinä, että monen mielestä ekologisempaa on syödä lentokoneella tänne tuotuja heinäsirkkoja, kuin omista vesistä pyydettyä kalaa. On keksittävä uusia "protskujen" lähteitä, vaikka entisetkin menevät käytännössä hukkaan.

Tällaista se on, kun omaa napaa rassaillaan siellä punavuorelaisessa betonibunkkerissa sen verran avarassa mittakaavassa, että ei enää hahmoteta edes omaa sukupuolta.

P.s. Kala on erinomainen aivoille tärkeän fosforin lähde. Omat aivoni ovat saaneet talven mittaan niin runsaasti fosforia, että ne loistavat pimeässä.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kausi on paketissa eli The End

No niin talvisesonki on nyt ohi. Kun laitoin kuvan aloittaessa ensimmäisen reiän ensimmäisen verkon ensimmäisistä kaloista, niin tässä viimeisen reiän viimeisen verkon kalat:


Ensimmäisen ja viimeisen reiän väliin kertyi aika monta reikää. Oli tyhjiä, huonoja, kohtuullisia, ok ja joitakin hyviäkin. Jokunen kala tuli talven mittaa nostettua, pääosin kuhia, niinkuin pitääkin.

Viime talvi oli parempi saaliiden puolesta, tämä talvi säiden ja jäiden.

Nyt kalastaja lähtee lumikenkäilemään ja hiihtämään. The End.


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kevättä pukkaa, aika vaihtaa sukkaa

No niin,

kaikista ainaisista narinoista ja kitinäistä huolimatta mennyt talvihan oli hieman hitaan alun jälkeen ihan kunnollinen positiivinen vanhan ajan talvi, eikä mikään nykyaikainen lämmin talvi, joka on samankaltainen kuin yleinen hautovan mädättävä ilmapiiri. Kuitenkin kalastuksen loppu häämöttää 2 viikkoa myöhäisempään kuin parina viime vuotena, eli joitain kuhia on ehtinyt jatkoajalla nostaa ja hyvä niin.

Saaliit olivat alussa ihan ok, mutta hiipuivat vaatimattomiksi sen ensimmäisen kovan lumipyryn jälkeen. Eli maaliskuu oli hyvin perinteinen eli hiljainen. Pientä piristymistä oli lumien sulamisen jälkeisinä aikoina havaittavissa, mutta nyt lähelle hellelukemia kipuava lämpömittari antaa signaalia lopettaa tältä talvelta.

Mietin taas - aluksi - että hydrokopperi voisi sittenkin olla kova peli. Voisi ikäänkuin käyttää talviverkot kunnolla loppuun ja hyödyntää viimeisten jäiden hyvät uinnit 100%. Haittaa ei olisi siitäkään, että kyseessä olisi uusi piristävä metodi ja väline, sekä sohjoihin asti kalastamisessa olisi oma viehätyksensä ja sopivasti vaaran tuntua.

Sitten kuitenkin jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että parissa lisäviikossa voisi tuosta Päijänteestä parhaimmillaan saada 2-3 tonnin kalat. Hyväksi todetulla kolmasosaperiaatteella parhaimmillaan koneelle tulisi siis tonni vuodessa. Olisi aika kallis kone ja melko kalliita kaloja. Masiina olisi nimittäin maksettu noin kymmenen vuoden kuluttua...

Jäälle jälkeen jää

Täytyy teettää jalakset jostain erikoisteräksestä,kun pelti ei kestä...







maanantai 9. huhtikuuta 2018

Aktiivimalli kuohuttaa jälleen

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että "aktiivimallin vaikutukset eivät näy yrityksissä". En nyt viitsi kommentoida mitään jatkoon "työvoimapula pahenee yhä - 'seuraava vaihtoehto on rekrytoida ulkomailta'", koska näkemykseni mukaan aivan hiljattain Suomeen tulla tupsahti sankka joukko nuorukaisia aavikoilta, joita muistini mukaan luonnehdittiin ainakin valtavan osaamispotentiaalin työvoimareserviksi. Ehkä nämä ovat jo vahvasti työelämässä.

Mutta siis että aktiivimallin vaikutukset eivät näy yrityksissä? Miten ne voisivatkaan, kun aktiivimalliahan ankarasti vastustettiin, koska se on "kyykytystä".

Kohta kun joutuu nostamaan talviverkot liiteriin, niin mieleen väistämättä hiipii oma hieno aktiivisuunnitelmani lähteä pohjoiseen kalastamaan, kun kevät/alkukesä on täällä melkoisen kannattamatonta. Sehän torppaantui alkuunsa siihen, että kalastuslupia ei ulkopaikkakuntalaisille myönnetä, eikä henkikirjoja voi muuttaa "kesämökille". Tässä on oikea esimerkki todellisesta rasismista ja eriarvoistavasta kohtelusta asuinpaikan ja varmaan vähän rodunkin mukaan. Ehdoton ankaran pöyristymisen paikka!

Samanaikaisesti Helsingissä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet eli maassa laittomasti oleskelevat henkilöt pitävät keskustassa kahvilaa, mikäli Helsingin sanomien hömppäliite Nytiä on uskominen.

Melko voimakkaasti potuttaa. Pitää varmaan ilmoittautua touko-kesäkuuksi työttömäksi. Palkkakin pysyisi suunnilleen samoissa.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Olumppialaiset

Talviolympialaisiin liittyy mukavia muistoja, nimittäin 2014 Venäjän Sotsin kisojen aikaan kuuntelin kisoja jäällä paljon ratiosta, ja samana talvena aloin ymmärtää Päijänteen kuhien sielunelämää sekä sitä, miten talvella on mahdollista kalastaa Päitsiltä kannattavasti.

Silloin oli vielä paikatkin vähän hakusessa, siirtelin ja lisäilin verkkoja kaiken aikaa. Nyt ollaan kartalla aika mukavasti.

Urheilussa ja ammattikalastuksessa on yhteneväisyyksiä muutenkin. Olen vakuuttunut siitä, että kummassaaan ei voi kunnolla menestyä ilman rautaista omistautumista, sinnikkyyttä ja kovaa asennetta.


tiistai 30. tammikuuta 2018

Jäät alkaa kestää

No niin pikkupakkanen stabiloi haurastuvat jäät, joista vesisateetkin jo kertaalleen meni läpi. Nyt kestää, mutta paksuus vaihtelee edelleen todella rajusti. Jäätä voi olla hyvin 17 sm ja siitä kahden metrin päässä vain 10 senttiä.



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tammikuuta!


Että sellaista. Vesilätäköt ja keväthauraat jäät ovat näköjään tammikuuta ja outo normaali nykyään, ihan kuin viherhattujen höpöhöpöpuheissa ei olisi jo tarpeeksi.

Hyvää Tammisunnuntaita kaikille ja onnittelut Suomelle, josta ei tietyn porukan kovasta yrityksestä huolimatta tullut sosialistista neuvostotasavaltaa.

torstai 25. tammikuuta 2018

Kalastajan aktiivimallinen taisteluilme

Alkutalven paskoi lämmin sää. Juuri kun olin menossa ilmoittautumaan työttömäksi, saatiin vihdoin jäätä.

Nyt pelastetaan, mitä pelastettavissa on. Täytyy lähteä kalaan, eikä jäädä kotinurkkiin odottelemaan, josko kalalasteja ilmaantuisi ovelle.

Kalastaja tarvitsee uskoa ja pelkäämätöntä asennetta. Ilmennän tätä seuraavaksi multimediaanisen Internet-performanssin keinoin.

Järvelle lähtiessä kannattaa kajauttaa sotamies Viirilän tyyliin ilmoille reipas sotahuuto kelpo moraalin ylläpitämiseksi. Sitten vaan ilmeellä eteenpäin!


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Enteet... ja jäätymisen multihuipennus

No niin,

Ristinselkä jäätyi lopullisesti kokonaan 18-19. päivien välisenä yönä. Nyt jäätä piisaa, mutta on todella epätasaista paksuutta. 9-10 senttisestä aina 17 senttiin tuli esim. tänään vastaan... mutta ne enteet!



Ekan reiän, ekan verkon, ekat kalat 2018! Tästä enteet lopputalven koitoksiin.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kalatalouspoliittisia toimenpide-ehdotuksia

No niin,

samaa virttä veisataan, missä julistetaan kotimaisen kalan hyvää kysyntää ja ylistetään lähiruokaa jne. Seuraavassa säkeessä muistutetaan, että kalastus elinkeinona on ahdingossa, yrittäjät vähenee ja markkinoiden tarvetta ei pystytä tyydyttämään.

Samanaikaisesti "työ- ja elinkeinoministeriön mukaan suorat yritystuet ovat miljardi euroa ja verotuet kolme miljardia, jopa seitsemän miljardia euroa vuodessa". Nämä tuethan kääräisevät pääasiassa hyvin muutenkin kannattavat ja kovaa tulosta tekevät suuryritykset.

Ei mitään järkeä. Mitään järkeä ei olisi myöskään minkään neuvostojärjestelmän luomisessa, missä kalastajat saavat jonkun rahasumman, vaikka eivät vesillä olisi kolmeen vuoteen käyneetkään. Kannattamatonta toimintaa ei pidä tukea.

Alalle saataisiin hyvin helposti uutta pöhinää kalan tarjonnan, toiminnan virkistymisen ja uusien yrittäjien muodossa, jos esim. mikroyrittäjille, jotka toimittavat markkinoille suomukalaa vähintään 24 000 euron arvosta, maksetaan 12 000 euron bonus valtion kassasta. Kalastajille moinen olisi makea porkkana, valtiolle taloudellisesti kuin hiekkajyvä loputtomassa autiomaassa, tilanteessa, jossa nyt esimerkiksi merkittävää osaa kaupungeissa asuvia ihmisiä tuetaan taloudellisesti asumistuen muodossa, joka on niin absurdia ja valtava kuluerä, että vaikea keksiä mitään omituisempaa. Myös yksittäisen työttömän hyysääminen kustantaa suoraan vuodessa saman verran.

Troolimiehille vastaava järjestelmä, mutta erilaisilla lukemilla.


torstai 18. tammikuuta 2018

Vaarallista


Tuulen takia ei reilun kympin pakkanen jaksanut jäätää vieläkään koko selkää. Jäistä on tulossa paksuudeltaan erittäin epätasainen. Lumi vielä sekoittaa pakkaa eristäessään teräsjäätä ja kohvaantuen suliin.

Tällä hetkellä jäällä saattaa olla sellaisia paikkoja, joissa tasaisen valkoisen lumen alla jään paksuus vaihtuu yllättäen 10 sentistä muutamaan senttiin tai pelkkään ohueen kohvaan.

Itse lähden aamulla uittamaan haukiverkkoja rantaan, mutta retkiluistimilla jos lähtee pidemmälle selälle, niin kannattaa tarkistaa ennen lähtöä henkivakuutus.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kaikki jäätyy, paitsi järvi


...paitsi, että nyt kyllä Ristinselkä vetää kiinni vuorokauden sisällä, vaikka onkin suhteellisen kova tuuli. Lienee viimeisiä sulia paikkoja maailmassa, esim. lähes koko Euroopassa - voimallisimmin ehkä Ruotsissa - on viimeaikoina mm. järki ollut umpijäässä.

Näkymä itärannalta luoteeseen. Selän pohjoisosa on ilmeisesti kokonaan jään peitossa.
Näyttää siltä, että kannatti olla hötkyilemäti ja vaan rauhassa odottaa, eikä lähteä suin päin muutaman verkon kanssa pikkujärville "köyhäinavustuksen" toivossa, kun jäätyminen alkoi viivästyä.


Kiituun vaihdettu jarrulevy ja -palat. Oli kyllä hämmästyttävän hankala projekti, mutta rautaisen tahdon vääjäämättömyydellä lopullinen voitto oli vain ajan kysymys (viikko). Ei tartte ajaa ilman jarruja toista talvea.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Jäätiedoituksia

Joo,

pieni sapetus jo möyrii takaraivossa, kun tuli nostettua vene. Olisin kelannut tässä ajassa verkkoja lisäämättäkin eittämättä enemmän euroja tilipussiin, kuin mitä sinne nyt on kertynyt (miinuksella).

Kokemusta ollaan taas rikkaampia. Kyllä nostopäätös tuntui siinä tilanteessa oikealta.

Nyt ollaan tilanteessa, missä 15-20 asteen pakkanen tekisi kantavan jään parissa vuorokaudessa. Ei ole tulossa, joten jäätä saadaan odotella. Samalla voi seurailla muiden järvien jäätilannetta.

torstai 4. tammikuuta 2018

What is best is as best as asbest

Nyt lopetetaan tahaton työttömien syyllistäminen ja annetaan pieni vinkki: kuvan kaltaisia osia jos tilaa Kiinasta kahdella eurolla ja myy Suomessa kalastajille ym. kahdella sadalla eurolla, niin siinä kova business.


P.s. Tehkää sellainen kansalaisaloite, että jokaiselle Suomen kansalaiselle ilmaista rahaa 2000 euroa kuukaudessa ja ihmetelkää somessa, tuleeko allekirjoituksia...

Vielä aktiivimallista

Jaahas,

tässä verkkoja selvitellessä ja sääennustuksia seuraillessa on väkisinkin mietityttänyt tämä aktiivimalli ja siitä noussut poru.

Todetaan nyt ensin, että Ristinselkä jäätyy ensi viikolla.

Sitten täytyy ihmetellä, että työttömät ovat vetäneet keskikaljansa nenään siitä, että "jos ei kolmen kuukauden aikana tee vähintään 18 tuntia töitä, osallistu viikon verran aktivointitoimiin tai ansaitse noin tuhat euroa yrittäjänä" niin työttömyysturvasta leikataan 5%.

Lisäksi joitakin on harmittanut, että joutuisivat paitsi nousemaan sohvalta, niin myös muuttamaan toiselle paikkakunnalle töihin.

Kyllä täytyy nyt sanoa, että on liian makea porkkana. Tarvitaan enemmän keppiä.

Jos työtön saa 1000 euroa kuukaudessa tekemättä mitään ja passiivisen työttömän sanktio on 5% leikkaus (50 euroa, siis jää 950 euroa!), niin eihän tuo nyt ole kuin raskasta vittuilua pienyrittäjiä ja muita matalapalkkaisia töitä tekeviä ihmisiä kohtaan.

Kerran töitä ei löydy, niin avun pitäisi olla konkreettista. Työpaikka tulisi kädestä pitäen osoittaa, että mistä sen 1000 euroa kuukaudessa saa. Jos yhteiskunnalla on varaa jakaa 1000 euroa kuukaudessa ilmaiseksi, niin varmasti yhteiskunta myös keksii, mitä sen eteen voisi tehdä...

maanantai 1. tammikuuta 2018

Alaman vuosi 2017 ja kalastusvuosi myös

Vuosi 2017 jatkoi trendiä, missä vuositulos on ollut jatkuvassa pienoisessa nousussa ja uusille numeroille ollaan kivuttu.

Tammikuusta toukokuulle paatti oli kapaloituna telakalla. Talvikalastus alkoi vauhdikkaasti ja menestyksellä heti vuodenvaihteessa pohjoisemmassa Keski-Suomessa - ja jatkui tasaisemmissa merkeissä Päijänteellä huhtikuun alkuun.

Asetin neli- ja viisinumeroiset liikevaihtotavoitteet kuhakiloissa ja euroissa talvikalastukselle. Molemmat onnistuivat.


Toukokuussa keväthuoltojen jälkeen paatti järveen ja innolla kalaan. Tulokset näyttäytyivät kalastajan tilipussissa minimalistisina. Työtönkin tienaa kuukaudessa enemmän. Taidan pyörtää aiemmat puheeni, että paattia ylipäätään kannattaa laskea kevätkalastuksen takia järveen - ainakaan sellaiseen järveen, minkä penkkoja on nuohonnut edellisen syksyn ja koko talven.


Sitten oli vuorossa erittäin mielenkiintoinen projekti ja seikkailu eli sisaraluksen hankinta ja siirto Pohjoiseen! Rahaa paloi kaikkinensa noin 20 000 euroa. Kalaankin pääsin, mutta lopulta luvat meni sen siliän tien, kun maistraatti hylkäsi muuttoilmoitukseni, tärkeimpinä perusteina Keski-Suomessa omistuksessa oleva omakotitalo, vapaa-ajan asunnoksi rekisteröity kalakämppä ja vaimon kotikunta. Kyllä Suomi on innostava ja kiitollinen maa yrittää... no ei. Umpirasistinen järjestelmä pohjoisessa, jossa esim. verkkokalastuslupia myönnetään (=lue: annetaan ilmaiseksi!) ainoastaan paikkakunnalla vakituisesti henkikirjoilla oleville. Niinkuin tunkua muuten liiaksi asti olisi... tämän kaiken olisi voinut toki välttää huolellisemmalla valmistautumisella ja asioita etukäteen hoitamalla.


Eipä siinä muuta kuin etelään rapuhommiin. Niitä piisasikin heinäkuun 21. päivästä lokakuun alkuun.


Lokakussa alkaa kuhankalastus olla hyvinkin kannattavaa siellä, missä vedet alkaa jäähtyä. Pieniä kokeiluja ja pieni syysloma. Sitten takaisin kuhien kimppuun. Ja marraskuulta Alamalla pommittamaan Ristinselkää. Pikkasen jäi pieneksi syyskalastus taas potentiaaliin nähden, mutta avovesien aikaan reviirin laajentaminen ei ole niin helppoa kuin talvella jään päällä operoitaessa.


Paatti nousi telakalle lopulta jouluksi. Kalastusta olisi voinut jatkaa vuodenvaihteen ylikin näköjään, mutta ennusteiden kanssa on elettävä ja sinänsä viikon-kahden kalat eivät tuossa vaiheessa enää vuositasolla tulosta heilauta mihinkään suuntaan.

Summa summarum: vuosi oli hyvä, mutta paatti ei ollut hyvin tuottavassa toiminnassa kuin reilun kuukauden syksyllä. Tähän on mietittävä selkeästi parannusta ja todella potentiaaliseen syksyyn täytyy muutenkin panostaa jatkossa ronskimmin.

Pöyristyttävä epäoikeudenmukaisuus

Kyllä sitä taas mikroyrittäjää alkaa sapettaa.

Työttömälle työnnetään keskimäärin 1000 euroa ilmaista rahaa taskuun kuukaudessa - ja jotkut ovat vielä tuohtuneita, kun ns. aktiivimallissa joutuisivat siitä vastineena hakemaan töitä.

Kyllä nämä veltot nahjukset pitäisi saada tekemään jotain yleishyödyllistä tuon ruhtinaallisen tuhatlappusensa eteen.

Samanaikaisesti maahan päästetään "valtavaa lisäosaamispotentiaalia" työttömyyskassoihin suoraan aavikoilta. Tällainen lekkeripeli ei voi kuin mennä mönkään.