tiistai 29. marraskuuta 2016

Pillit pussiin eli verkot ylös

Aina se ottaa yhtä koville lopettaa syyskalastus, mutta turha on vastaankaan pyristellä. Verrattuna mahtavan pitkään edellissyksyyn, nyt loppui avovesikausi kuukautta aikaisemmin. Seitsemän asteen pakkasessa kävin kelaamassa verkot pyttyihin.




Syksy meni ihan hyvin, kyllä kuhan kalastus on ilman muuta kannattavaa loka-marraskuulta helmikuun loppun hujakoille. Täytyy vähän tuumailla koko vuotta omassa kirjoituksessaan.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Erikoisempia saaliita

Välillä tulee niitä erikoisempiakin saaliita.

Yksi päivä tuli armoton nippu joka sisälsi köyttä, naruja, siimaa, kaksi naara-ankkuria, kolme uistinta ja jonkunlaisen lisäpainovirityksen. Ihan hyvä saalis, vaikka silpoi liinaa.


Sitten toinen päivä tuli julmankokoinen rysäankkuri. Teki pakettiautolla läpiajettavan reiän verkkoon, mutta ankkurikin lopulta moninaisen manöveerauksen, ähellyksen ja lihastyön jälkeen löysi uuden omistajan.




keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Matikan oudot liikkeet

Tänään verkkoreisulla nousi ajatusten polttopisteeseen ihmetys mötiköiden syksyisestä aktiivisuudesta, joka vaikuttaa äkkiseltään vieläpä sykliseltä.

Tähän aikaan kalastan kuhaa - vain ja ainoastaan kuhaa (päinvastoin kuin talvella) - eli sivusaaliina tulee lähinnä vähän lopperia ja kuoretta, muuten sattumina täplärapua ja ahventa, silloin tällöin joku taimen, isompi lahna sekä vaihtelevasti haukea ja madetta. Viimeksi mainittuja voi tulla joidenkin kymmenien eurojen edestä.

Ainakin kolme reisua oli välissä, ettei mateita tullut ensimmäistäkään ja sitten niitä edeltävällä reisulla useampi mötkäle.

Mielenkiintoista, tätä voisi kaivella vanhoilta lähetyslistoilta, että löytyisikö joku yhdistävä tekijä näille mateen vaihteleville rynnäköille verkkoihin? Nyt on ainakin alakuun aika, eli mahdolliseksi selitykseksi tulisi pienenevä kuu ja joku tästä johtuva juttu.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sadannen merkinnän mietteitä

Hurraa, sadas postaus tänne blogiin!

Mietin, että kirjoitan sataluvusta, mutta en nyt keksinyt muita satasia, kuin että sata kiloa kuhaa viikossa on hyvä kannattavuusraja ja että ensi syksynä on tavoitteena nostaa tuo määrä yhdellä reissulla.

Ensimmäiset mietteet voisi mennä vetouistelijoille, joita ei tänä syksynä ole näkynyt juuri lainkaan Ristinselällä. Yleensä veneitä on ihan jäätymiseen saakka ollut melkein ruuhkaksi asti. Monta reissua tuli tehtyä, etten nähnyt yhtään ainoaa venettä paitsi yksi kolleega kerran ajoi rysälleen. Jotain juttua kuulin, että jostain suivaantuneina olisivat uistatusmiehet laittaneet Päijänteen boikottiin. Jos tämä liittyy järvitaimeneen, niin ehdottoman hyvä boikotti: eivät ole nyhtämässä niitä taimenen tumppeja sieltä ylös ja kuhiakin säästyy. Se taisi kyllä liittyä vapamäärän rajoittamiseen, mutta vaikutus silti hyvä. Voi toki olla syy ihan siinäkin, että pakkasjakso vaan säikäytti porukat nostamaan veneensä.

Juhlakala!
Toisekseen, on muuten jännä juttu, että on sellaisia tiettyjä paikkoja, mistä kalat vaan vuodesta toiseen tykkää. Jos nyt keskimääräisesti kuhia tulee yleensä tähän aikaan verkkoa kohden 1-3, niin tällaisissa jackpot-paikoissa parista tuplasta tulee melkeinpä säännöllisesti vähän reilummin.

Jackpot!
Kolmas mietintö on tällainen pitemmän aikavälin hiljainen ajatusprosessi. Olen tässä jo hetken aikaa ollut sitä mieltä, että kuhien keskipaino on aavistuksen laskussa. Tänään viimeksi vetelin 0,9 - 1,1 kg kaloja 55mm verkosta läpi ja muistelin, että eipä tarvitse kauaa mennä ajassa taaksepäin, kun keskipaino oli varmaan melkein puolessatoista kilossa ja puukko heilui veneessä irrotushommissa kuin kirurgin skalpeli. Tosin mahdollista harhaa luo se, että olen talviverkoissa käyttänyt jonkunverran 60mm silmää ja se antaa jo aika vaurasta kuhaa - jos on antaakseen. No joka tapauksessa yleensä, kun moisiin aatoksiin vaipuu, nousee järvestä seuraavassa hetkessä joku armoton moukari.

Peruskuhan paino hienoisessa laskussa...?
Lopuksi vielä arvoituksellisia gps-jälkiä merikortilla...



maanantai 14. marraskuuta 2016

Lämpenevää eli jatkoaikaa

Lämpenee keli sen verran, että viikosta-kahteen ainakin voi vielä verkotella avovedestä. Tosin näytti olevan melko kovia tuuliakin tulossa. Johonkin tyynempään väliin täytyy aina yrittää iskeä. Kalaa tulee mukavasti, mutta veneestä meni kannen vaihdekepistä vaijeri poikki. Muutenkin vähemmän mielyttävää ottaa aina alkuhiet ennen lähtöä lumitöissä.



Muuten täytyy kehaista venettä, että pienestä ränsistymisestä ja puutteista huolimatta, toimii hienosti ja olen oppinut luottamaan paattiin. Tärkeä juttu. Potentiaalia vehkeessä on jopa suurtekoihin, kassellaan kassellaan, jos sitä jo ensi syksynä saisi kaikki muuttujat kohdilleen...




lauantai 12. marraskuuta 2016

Köysissä roikutaan

Mike Tyson on sanonut, että kaikilla on suunnitelma, kunnes tulee nyrkki naamaan. Vähän samanlainen tilanne tässä syyskalastuksessa. Kun pakkanen on lähempänä kymmentä kuin nollaa, niin järkevintä olisi lopettaa, mutta toisaalta sitä haluaa viimeiseen saakka välttää luovuttamiselta maistuvat manööverit, varsinkin kun kalantulokin alkaa olla parhaimmillaan. Tekee vahvasti mieli sinnitellä.


maanantai 7. marraskuuta 2016

Strömsöstä koilliseen

Jaahas, juuri kun tuli paukuteltua edellisessä postauksessa henkseleitä, niin rouva Päijänne alkoi kaivamaan tosissaan senkkaa kalastajan nokasta! Ei ole enää herkkua avovesiverkottelu 10 asteen pakkasessa ja 7m/s tuulessa. Monestakin syystä alkaa olla turhan hankalaa. Verkot on kaikista kovimmilla.


Pinnaa venytti pariin kertaan katkeamispisteeseen asti nostokone, jonka pallo oli jäätynyt kuopalle ja aiheutti jumittelua, hytkytystä jne. Muutenkin jääpökäleet matossa, pallossa ja joka paikassa nappaa liinaan kiinni jatkuvasti...


Onneksi on lauhempaa keliä luvassa, vaikkakin näin raju pakkasjakso tähän väliin sinetöi sen, että tästä syksystä ei tule niin pitkä ja tuloksellisesti niin hyvä kuin edellissyksystä. Jäätyminen alkaa uhkaamaan nopeasti, ellei joulukuussa tule superlauhaa. Vielä ei luonto anna periksi lopettaa, senkin takia, että paras aika on vielä edessä, vaikka tänäänkin vääntyi haavi!


Terästä selkärankaan ja järvelle karaistuskuurille, niin ei talven kauhistuksetkaan ole kummoinen koettelemus, vaan ainoastaan sopiva haaste!