perjantai 30. syyskuuta 2016

Järviluontomme monimuotoisuus ruokapöydässä

Tältä näyttää järviluontomme lajikirjon rikastus ja monimuotoisuuden seppä, rapurasismin uhri täplärapu ruokapöydässä.



torstai 29. syyskuuta 2016

Rapua kattilaan eli rapukauden ankara huipennus (keitto-ohje)

Jep,

rapukausi alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu. Ihan hyvin meni, kyllä vanha sanonta kauppa se on mikä kannattaa pitää paikkansa. Pientä kasvua sain aikaiseksi viime kaudesta, luulisin, ja siihen täytyy olla tyytyväinen. Troolaus on näiden leveysasteiden kalastajan ainoa järkevä vaihtoehto ravustukselle/rapukaupalle heinä-elokussa, ja rapujen potentiaali on jopa suurempi - näin ainakin jos ensialkuun joutuisi investoimaan troolikalustoon 100 000 euroa.

Kohtuullisesti menneen rapukauden voi hyvillä mielin päättää rapuillalliseen, joten seuraavassa rapujen keitto-ohje:

Tarpeet:
- 10 l kattila
- merisuolaa
- sokeria
- tilliä
- vettä
- rapuja

Tarpeisto potretissa
Tärkein juttu keittämisessä on rapujen puhtaus. Varsinkin jokiravuilla ja joksus myös täpläravuilla on ihan huomattavasti mutaa tai muuta töhkää erityisesti jalkojen välisellä alueella. Ne tulee harjata puhtaiksi ja huuhdella viileällä vedellä. Vaikka ravut olisivat puhtaita, ne kannattaa silti huuhtaista ja samalla tarkistaa, että kaikki kattilaanmenijät ovat varmasti elossa.

Tältä näyttää keittovalmis, puhdas rapu.
Niin, se keitto-ohje:
Parille-kolmellekymmenelle (riippuu myös koosta) ravulle vettä kattilaan 3-4 litraa. Reilu desi merisuolaa. Kuutisen sokeripalaa. Ainakin puntti tilliä. Jossain ohjeessa mainitaan myös olut, mutta itse kaataisin sen suoraan keittäjän mahaan.

Lisää ainekset ankarasti kiehuvaan veteen. Nostele ravut sekaan yksitellen isoimmasta lähtien. Jos vesi lakkaa kiehumasta, kun kaikki ravut ovat kattilassa, odota että alkaa taas kiehua ja keitä 8-10 minuuttia. Ravut ovat kypsiä, kun pyrstöosa "napsahtaa" irti selkäpanssarista. Kypsiä rapuja voi alkaa nostella kattilasta pois.
Kypsä rapu. Pyrstön liitoskohta on irronnut selkäpanssarista. 
Itse nostelen kypsät ravut kattilasta pois ja lopulta sitten kattilan pois tulilta. Käytetyiksi muuttuneet tillit voi poistaa ja korvata tuoreilla ja laittaa ravut takaisin liemeensä jäähtymään. Mitä nopeammin keitoksen saa jäähtymään, sen paremmin saksiniekat säilyvät, mutta kotikäytössä jos juhlat ovat nyt edes parin vuorokauden sisällä sillä ei ole kovin suurta merkitystä.

Jäähdytys hoituu hyvin esim laskemalla kylmää vettä tiskialtaaseen, johon istuttaa kattilan tai lykkäämällä kattilan jäähileeseen. Kun pahimmat höyryt ovatten lauhtuneet, niin kalmisto jääkaappiin tai kellariin tekeytymään noin 12 tunniksi. Varsinkin täpläravut suositellaan keittämään nauttimista edeltävänä päivänä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Allegoria haitallisista vieraslajeista Euroopan Unionin alueella

"Laji on listattu joulukuussa 2015 EU:n vieraslajiasetuksen unionin kannalta haitallisten vieraslajien listalle..."

Kyse on täpläravusta.

"Täplärapu kaventaa alkuperäisen jokiravun elinmahdollisuuksia..."

Unioni vielä toistaiseksi keskittyy mm. äyriäisten Astacidea -osalahkon kanssa näpertelyyn, mutta Homo Sapiens Europeansiksen kohdalta ollaan suoraan sanottuna aika rajussa tilanteessa.




maanantai 12. syyskuuta 2016

Kannen pikakorjaus

Kesän viimeisenä päivänä piti käydä laittamassa pikakorjaus veneen kanteen. Kyseessä ns. laastarointi eli "toistaiseksi" -tyyppinen korjaus, mutta eiköhän pysy ja pidä. Ohessa komea värikuvasarja prosessista. Tekovälineistä mainittakoon laminointiepoksi ja lasikuitunauha.




Jälkikäteen lisätty kuva valmiista lopputuloksesta ja komeasta oranssista maalauksesta...


tiistai 6. syyskuuta 2016

Sananlaskujen todistus

Wanha kansa tietää, että sokean Reetan päästessä hyvässä paikassa ahomansikoiden makuun, hän lopulta tulee iskemään kätensa sontaan.

Vastaavanlainen tapaus kävi eräällä hyvällä jokirapujärvellä. En saata moittia ahneudesta näitä miehiä, mutta meno äityi aika rapeaksi.

Tietoon oli hankittu valtakunnan jokaikisen mahdollisen ravunostajan puhelinnumero. Kun yksi lupasi maksaa ravuista sitä ja tätä, soitettiin kaikki loput läpi...

- Joppe Pispalasta lupas maksaa viis senttiä enemmän.

Älähän mitä. Tilanne huipentui kymppimarkkinoiden ylikuumetessa siihen, että äijät kiikuttelivat euronkuvat silmissä kiiluen rapujaan mitattavaksi pitkin ja poikin maata ja mantuja: ylös sumpuista ja osa kohta takaisin sumppuun, edes takaisin laatikkotolkulla viikosta toiseen.

Pikaisen lopun siemen oli kylvetty ja tuho varma.

Pyytäjien käteen jäi vain kalsea luu. Rutto saatteli lopulta kaikki ravut Kuoleman laariin, viimeistä saksea myöden hintaan 0,00.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Ravustajan laskuoppi

Rapukaupoilla touhutessa törmää ja tutustuu monenlaisiin henkilöihin ja kuulee mehukkaita, kummallisiakin tarinoita. Hauskoja tapauksia ja tapahtumiakin osuu kohdalle.

Olen tässä pari päivää tehnyt ankaraa numeronmurskaustyötä, nimittäin kalkuloinut akrobaattista loogista dilemmaa.

Ravustaja soittaa.

- Kuinka paljon maksatte jokiravusta?

- Jäteistä viisi, isoista 2,80 ja pienistä 1,20.

- Ai kymmensenttisestä 1,20?

- Niin.

- Ai no sitten mun kannattaa myydä ne istukkaiksi eurolla.


lauantai 3. syyskuuta 2016

Täpläravun ylistys

On aika sulkea korvat ruusuisilta juhlapuheilta ja keskittyä tylyyn todellisuuteen.

Suomalaisen jokiravun tragedia syvenee. Täplärapu on käytännössä pitkälti syrjäyttänyt sen markkinoilta jo tänä päivänä, monestakin syystä. Syrjäytyneen asemassa se alkaa olla vesilläkin rapuruton tuhotessa ravustettavat kannat ja voimakkaamman täpläravun jyrätessä panssarikolonnan lailla vääjäämättömästi kohti lopullista voittoa.

Suurimmat täpläravut lähestyvät kooltaan hummeria.
Jokirapu on arvokas, kysytty ja joidenkin pienien ihmisryhmien keskuudessa myös ruokapöydässä haluttu ja suuresti arvostettu. Sen tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin lohduttomana, hiipuvana, suhteettoman kalliina erikoisherkkuna: kansallisena kuriositeettina, jonka suuri ja mahtava täplärapu ahdistaa markkinoilla pieneen sivurooliin.

Jo tänä päivänä rapukauppa on pitkälti keskittynyt volyymeilla mitattuna täplärapuun. Eräältä tukkurilta, jonka varastoissa oli sillä hetkellä jokirapua kuudesosa koko kotimaisen ravun määrästä, kuulinkin, että vain vanhat ihmiset haluaa jokirapua, nuoret arvostavat kokoa ja halpaa hintaa. Pääkaupungin isot marketitkin myyvät käytännössä pelkkää täplärapua, merkittävän suuria määriä.

Jokirapu alkaa olla komea vasta 11-senttisenä. Ostajan lompakko kevenee raskaasti.
Täpläravun ylivoimaan johtaneita syitä:
1. Koko. Täplärapu on isompi ja isosaksisempi, näyttävämpi ja ruokaisampi. Pienet 10 cm jokiravut ovat vielä aika surkean pieniä koppakuoriaisia verrattuna täplärapuihin.
2. Hinta. Täplärapu on halpa, tai ainakin kääntäen jokirapu suhteettoman kallis. Yleensä ihmiset ei mieti kovin kauaa, jos niille tarjoaa pieniä jokirapuja (2,50/kpl) ja täplärapuja kolmessa kokoluokassa (noin 1,50, 2,50 ja 4,20). 11 cm täplärapu on saman hintainen, mutta siinä on jo oikeasti jotakin syömistäkin ja urosravuilla on jämerät sakset.
3. Saatavuus. Jokirapujen taantuma johtuu myös siitä, että niitä ei ole tarjolla markkinoille riittävästi järkevään hintaan, järkevän kokoisina. Oikeasti ravustettavissa olevat kannat ovat todella vähissä. Ylihintaiset 10 cm koppakuoriaiset eivät ole kilpailukykyisiä mahtavan täpläravun kanssa.

Jotkut väittävät, että erottavat jokiravut ja täpläravut mausta. Jotkut tyrmäävät moisen väitteen valot sammuttavalla alakoukulla suoraan leuan kärkeen. Olen kuullut myös, että jokirapu olisi jotenkin hienostuneemmin syötävissä. En tiedä mihin väite perustuu, mutta se on fakta, että luonteeltaankin pehmeämmällä jokiravulla on myös pehmeämpi kuori täplärapuun verrattuna.