lauantai 27. elokuuta 2016

Tarina rapuvesiltä

Armon vuonna 2016 astui voimaan Absurdistanin Byrokratiassa uusi kalastuslaki. Siihen oli varmasti ladattu monen muistion, kokouksen, mietinnön, lausuntokierroksen, seminaarin ja ankaran kahvituntien välisen aivomyrskyämisen (brainstroming) aikaansaannokset. Ravustajat lukivat uutisointia aiheesta hämmennyksen vallassa, nimittäin jatkossa ainoastaan kaupallisiksi kalastajiksi rekisteröityneet ravustajat saisivat myydä rapuja kauppaan tai ylipäätään muualle kuin loppukäyttäjälle. Myöskään suoraan kuluttajalle ei saisi myydä enempää kuin 300 rapua kaudessa. Moni saattoi miettiä hiljaa mielessään, että tämähän on hölynpölyä: byrokraatit siellä niputtavat vaan uusia papereita ja tekevät itselleen töitä. Ja miten ja kenen toimesta tätä asiaa tultaisiin valvomaan?

Ravustuksenvalvoja tarkkailee ravustajia 
Kuva: http://edwardpentin.co.uk/from-the-archive-stasi-surveillance-of-joseph-ratzinger/
Tenho Von Geldheim oli ravustellut kotijärvessään pienestä pojasta alkaen. Kuten tiedetään jokiravuilla on saattanut tienata moporahat, tai ainakin kesän bensat melko helposti. Nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin Tenho ravusti perinteitä vaaliakseen, nostalgiasyistä sekä hieman virvokekassaan tulovirtoja saadakseen. Menot olivat ankarassa kasvussa eläköitymisen jälkeisinä aikoina.

Hän oli käytellyt 20 mertaa jo kolmatta viikkoa ja myynyt rapuja naapuriin 30 kappaletta, entisen työkaverin leskelle juhliin 100 kappaletta ja ravunostajalle eli välittäjälle 168 kappaletta. Sumppuun oli keräytynyt vasta 30 rapua, mutta perjantai-iltana suu napsahteli kuivuudessa, joka vastasi tuhatta tulenpolttamaa autiomaata. Hän päätti soittaa tutulle ravunostajalle, jos reitti sattuisi kulkemaan lähistöltä. Ja sattuihan se, 30 rapua vaihtoi linja-autopysäkillä omistajaa ja Tenho suuntasi ryppyiset setelit hikisessä nyrkissään kohti lähikaupan keskioluthyllystöä...

Absurdistanian ravustuksenvalvojien salakuuntelukeskus
Kuva: 
mediaroots.org
Yöllä Tenho heräsi auton valojen pyyhkäistessä hänen makuukammarinsa seinän yli.
- Outoa, perin outoa, hän mietiskeli itsekseen.
- Täällä ei juuri ole ajelijoita pyörinyt...
Hän päästi rahtusen ilmaa, käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan, kunnes...
Korvat ehtivät juuri rekisteröidä askeleet ulkoportailla, kun ulko-ovi murrettiin auki ja sotilassaappaiden rumpse kuului eteisestä.
Tenho oli kauhuissaan, mitä tämä on...?!
Kaksi sarkavormuista koppalakkista viiksimiestä nappasi hänet väliinsä suoraan sängystä, jonka valkeille lakanoille jäi vielä hiljalleen leviävä keltainen läiskä.
- Mitä tämä on?! Minne viette minua...? MIKSI? Soperteli Tenho.
- Olette myyneet 28 rapua liikaa.

Ravustuksenvalvojat kuljettavat ravustajaa kuulusteluihin
Kuva: Stasi: East Germany - The Darkest Recesses of the Totalitarian Mind (1997)

torstai 25. elokuuta 2016

Merimetsohavaintoja

Jep,

en ole mikään ornitologi, mutta luultavasti olen törmännyt Ristinselällä tänä kesänä kahdesti huonomaineiseen merimetsoon. Ilmassa leijailee sandaalin käryä, sanoisin jopa skandaalin käryä. Esitän seuraavaksi armottomat todisteet. Harmi, että kuvat ovat kehnoja, koska ne on otettu puhelimen onnettomalla kameralla, jossa zoomaus lähinnä sotkee kuvan laatua. Lisäksi tähän blogiin liittäessä kuvista tulee jotenkin niin pieniä, että luulee olevansa lukulasien tarpeessa.

Ensimmäinen kohtaaminen oli elokuun alkupäivinä siikaverkkoreissulla. Katselin jo kauempaa, että ompa siinä luodon päässä harvinaisen ryhdikäs fitnessiä harrastava kuikka tai vaihtoehtoisesti haaksirikkoutunut anorektinen pingviini. Taisi olla merimetso.


Eilen rapumerroilla samankaltainen havainto samankaltaisesta linnusta. Mitä ilmeisimmin merimetso. Lentoon lähtiessä paljastuu linnun kohtuullisen suuri koko ja mustanpuhuva olemus. Jos nämä lisääntyvät, niin ne ilmeisesti paskovat luotojen ja saarien puut kuolleiksi ja mässyttävät kalanpoikaset ahneisiin nokkiinsa. Olen kuullut viime aikoina usein, että ei saa antaa pelon voittaa, ja siksipä kai nuo pitäisi hävittää alkuunsa.


Referenssikuva (Suomenluonto.fi):

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Runo Maikuille


Pohjoinen Päijänne karu on
vaan ei tyystin muikuton

Muiden järvien luikut
kalpenee, kun nousee nämä muikut

Kuin silakat nää maikut
Raikkaat tuulet, korvist poissa vaikut

perjantai 19. elokuuta 2016

Eehka peeni valibala

Noin,

pitää käydä tässä joku päivä kuiduttamassa Alaman kopin eli hytan ja kannen saumasta pieni irvistys umpeen. Se siitä, tarkastelemme suoritusta tarkemmin jahka saamme prosessin käyntiin.

Valmistelen tässä rapukauppoja tehdessä myös ankaraa manifestia suomalaisten tympeästä alennustilasta.

Muutamaa mertaa olen itsekkin pitänyt pyynnissä ja jahtaillut jättirapujen esiintymiä eli Hanskan velipoikia. Sieltä täältä niitä löytyy.

En myöskään malttanut olla kokeilematta muikkuverkkoja, saapi nähdä tuleeko niistä kaikkea muuta kuin maikkuja ja kuinka armoton urakka on nyppimisessä. Huominen sen näyttää!


lauantai 13. elokuuta 2016

Siianpyynnin viimeiset röhkäisyt ja viiltävä loppuanalyysi



Tuli aika kelata sikaverkot ylös, nimittäin olisi ollut aika vaihtaa käytössä ollut kalusto melkein kokonaan ja rapujakin on sen verran varastossa, että niitä pitää olla koko ajan pitämässä kädestä kiinni. Lisäksi melkoisia tuulia on luvassa.


Siiat muuttivat helteiden jälkeen vähän eri paikkoihin ja kuoreiden määrä verkoissa lisääntyi räjähdysmäisesti. Lisäksi huomasin, että turhaan liottelin alussa pätkää 35-millisiä, koska niiden vaihtaminen 40-millisiin luonnollisesti pulskisti saaliita sekä nosti hieman keskipainoa ja keskimääräistä saalista. Ihan kunnon porsaitakin uiskentelee järvessä, vaikka kokonaisuutena siikakanta on pientä. Kokonaissaaliin keskipaino oli 300 grammaa avattuna.


Homma tuntui välistä nyhjäämiseltä ja liian pieneltä - mitä se toki viimekädessä olikin - mutta lopulta tulos oli ihan mukava välisesongiksi ja osin päällekkäisenä lisänä rapukauden kanssa. Hyvillä mielin jatketaan rapuhommia.




sunnuntai 7. elokuuta 2016

Loitsuja ja enteitä eli Siikakanjonin salaisuus

Varma merkki hyvästä siikasaaliista on seuraavassa kuvattu.

Ristinselän Haltija on jostain kumman syystä ottanut lentävän rotan eli harmaalokin hahmon. Kun näkee veneen laidalla vanhan linnun, jolla on pistävän tuikea katse, punaista nokassa ja vesikampaus, tulee sille eli Hälle heittää elävä tasan 200 grammainen matikka. Lokki nappaa ja asettelee sen suuhunsa, nielaisee pää edellä, hörppää vettä palan painikkeeksi ja huutaa KLI-OOO-O-O-O-OOOOOO.


Rituaali on onnistunut jos lokki päästää pitkien rääkäisyjen välissä kolme lyhyempää kurkkuäyskäisyä. Tällöin on hyvät enteet saatu ja verkot kannattaa pikimmiten käydä pudottamassa Siikakanjoniin. Näin on marjat.


Siianpyynnissä toinen hyvä konsti on yrittää ajatella kuin siika eli muuttua itse siiaksi. Minulla kasvaa jo suomutkin...


lauantai 6. elokuuta 2016

Vehkeet pöpeliköissä

Jawohl,

tutkin huvikseni blogin statistiikkoja ja viimekesäinen välipalablogi Aasinsiltaa Inarijärven muikkuryntäykseen oli huomattavan luettu. Siihen liittyen muutama lisäkuva tältä kesältä:



Tollanen Kulkuri on perhanan kallis paatti, varsinkin makuuttaa kärryn päällä...

perjantai 5. elokuuta 2016

Päijänteen legendaarisia hahmoja: Toivo Pylväläinen, Koreakoivun erakko

Hesarissa oli mainio juttu Toivo Pylväläisestä, Koreakoivun kalastajaerakosta.

Olen jostain lukenut tai kuullut sellaisen jutun, että Toivolla oli kerran vieraita ja isäntä tarjoili porukalle itsetekemäänsä sahtia. Kuppi kiersi ja sahtia kehuttiin. Yksi maistelija keksi kysyä, että miten olet saanut sahtipytyn noin ärhäkästi käymään, kun mitenkä täällä saaressa nyt mitään hiivoja.
Sahtimestari totesi: - Paskansin siihen. Saattoi monikin naama venähtää yms.


Areenasta löytyy pätkä pirtun salakuljettajien etappinakin toimineesta Pylväläisen kämpän kunnostuksesta. Elävästä arkistosta radiohaastattelu: Koreakoivun erakko oli mestarikalastaja.
.
Tuubista löytyy jos jonkinmoista: