perjantai 17. kesäkuuta 2016

Jäädytysnestevuodon tulppausta

Jeps,

pikkasen tihrustellu tipoittain koko mulla olon ajan jostain jäähdytysnestettä. Pari kertaa ollu lähellä, etten ole räjäyttäny koko mottia ja toivoa sopii, että kytkinkään ei ole ottanut liikaa lämpöjä. Mutta nyt pitäs tiputtelun loppua!
Kytkimen öljynjäähdyttimen vesiletku on tullut käyttöikänsä päähän...
Joskus vähän murjottu syylärin huulaketta. Ilmankos ei oikein saanu kiristämällä tiputtelua kuriin...
Uudisteita leikkaamaan...
Syyläri on kuparia. Sitä lämmitettiin hitsipillillä ja muovailtiin takaisin muotoon...
Mahdollisesti heikentynyt ja ohentunut huulake sai komean vahvistuksen kemiläisellä metallilla.
Siinä se nyt komeilee uusilla letkuilla ja suoristettuna.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Vuotojen paikkailua ym. huoltohommaa



Jaahas,

oli aika suuria suunnitelmia tähän kesään, mutta näyttäisi siltä, että nyt ei vielä tule toteutumaan. Syynä tietenkin lupapoliittinen pilkunviilaus, mutta siitä enemmän joku toinen kerta...

Heinäkuulta täytyy lähteä siianpyyntiin, joten vene pitää saada iskuun. Peruskunnostuksen tarpeessahan tämä vanha sotamursu olisi ja maalauksen, mutta kunhan nyt saadaan ensin työkuntoon ja tuottavaan toimintaan.

No asiaan eli hydraulisysteemi vähän vuosi - suodattimen jalka ja säiliön paluuliitos vikapäinä.

Lähtötilanne. Kuvassa näkyy myös lunttuun lyöty öljynjäähdyttimen huulake. Ihmekös tuo, etten saanut jäädytysnesteen tihkutusta loppumaan kiristämällä...
En oikein osannut liitokseen laittaa muuta kuin jeesusteippiä kierteeseen, lisäksi uusi suodatin.


Pientä vuotoa on ilmennyt myös savupiipun metallipunosletkukkeesta pakokaasuna ja ruiskutuspumpusta öljynä. Koska on hieman epämiellyttävää ajaa venettä kaasukammiosta ja pumpussakin pitäisi pysyä 3,5 dl voiteluainetta, niin toimenpiteitä -  kemiallista sotaa vuotoja vastaan:
Komea paikkaus...
Suodattimia kun ryhdyttiin vaihtelemaan, niin samaan vauhtiin löpöttimen suodatin, joka oli vanhaa kunnon leegomallia...
Kovin homma oli viime keväänä vaihtamatta jäänyt toisen takakulman moottorityyny (tuli vähän kiire kalaan...) Kierretapista oli mennyt jenkat, joten se piti sahata poikki. Aika hankala paikka. Vaihtamiseen tarvittiin lisäksi apumies nostamaan moottoria purkuraudalla.
Uusi paikallaan

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Post Scriptum de Perca Fluviatilis

Vielä pakko palata tähän, hain katiskat pois ja nypsyttelin vielä isoimmat - reilu pari kiloa tuli, puoli lihalaatikollista kuoppaan. Saalis romahti, kutu on ohi.

Tosiaan vähän numeroita pitää rätnäillä.

Katiskoja oli viitisenkymmentä, pääasiassa Kivikankaan Ufoja. Ei pyydä yhtä hyvin kuin Weken perinteiset mallit, mutta yllättävän hyvin noihin tunkee ahvenia.
Valmista tavaraa vein kauppaan 45 kg. Ei tullut puntaroitua hävikkejä, mutta arvelisin, että hävikki sormen mittaisesta pyöreästä ahvenesta on yllättävän iso. Vauhdilla kun saksii, jää hartiat päähän kiinni... pensaa meni noin 30 litraa, että tosi pienillä kustannuksilla noita saa pyydettyä.
Ahven on pääosin niin pientä - kukkoahventa - että ei voida puhua lisäarvon tuottamisesta kalastajalle jalostusastetta lisäämällä. 9e/kg hinnalla kalastajan ei noita kannata perata. Jos kala olisi isompaa tai perkaajat olisi erikseen, hommasta voisi saada ihan järkevän kevätpisneksen, ainakin lisäpisneksen. Toinen vaihtoehto olisi katiskojen lisääminen ja pyöreänä myynti purkittamoihin yms.
Suurin osa ahvenestahan päätyi takaisin järveen, kompostiin, minkinsyötiksi ja kuoppaan. Jotenkin ajalle kuvaavaa on mielestäni se, ettei nuo kelpaa oikein edes ilmaiseksi kenellekkään. Euroopassa on ilmassa samoja tuulia, kuin reilu sata vuotta sitten. Kokonaissaalis oli ehkä siinä 400-500 kilon välillä. Käytännössä samat roposet olisin tehnyt myymällä nuo euron kilo kalakukoiksi. Paistajat ne vaan paistaa, nekään ei kerkeä ahventen perässä ajella... vai? Tervetuloa ensikeväänä ahvenkaupoille!

Ai niin arvelin, että ei haittaa jos ahvenhommista jää viivan alle suurempi numero, kuin keväisistä verkotuksista. Ullatuuus, ei jäänyt.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Viisastelijat

Perhana,

hermostuin, kun kaiken maailman eläkeläiset tulee neuvomaan, miten kalastetaan ja vielä sössöttävät selän takana kaupan päälle, ettei se osaa - "minä kun..." Nyt tulee brutaalia proosaa!!!

Ei kai tässä ole sinänsä mitään ihmeellistä, täysin normaalia inhimillistä toimintaa. Kaikillehan on tuttu se ihmistyyppi, joka tietää muiden asiat paremmin kuin ne muut itse. Silti arvioisin jännittäväksi ilmiöksi, koska satun tietämään, että perustana tälle henkselinpaukuttelulle ja tietolaarin syntymiselle on kaksi (2 kpl) 40mm tuplaverkkoa. Joku mielenkiintoinen tähteinvälinen- tai unohtunut luontoyhteys siinä täytynee olla taustalla. Ihan kuin itse en olisi kokeillut vähän kaikenlaisilla silmäkoilla (lain puitteissa) keväisin joka ikinen kevät kun tässä on oltu, paitsi tänä keväänä. Ja tästä on puhuttukin monta kertaa, mutta...

Enkä missään nimessä pidä itseäni kummoisena kalastajana, koska mittaan omaa menestystä sillä, kuinka paljon euroja vilahtaa omalle tilille. Ammatti-identiteetin kiilottamiseen ei vielä riitä vähän sinne päin oleva firman liikevaihto. Voi olla osittain siksikin tämä ylenpalttinen sensitiivisyys... karaistuskuurille pitää kalastaja laittaa näköjään, kun kaikenmaailman horinat alkaa suututtaa!

Mutta jos se 6-8 alamittaista kuhaa ja siinä sivussa ehkä pari mitallista per reissu on jonkun mielestä hyvin, niin... tätä on tietenkin turhaa edes ruotia. Hommahan on paitsi höperöä niin räikeän laitonta. Sanoinkin pariin kertaan, että enhän minä ammattilaisena voi pyytää alamittaisia kaloja, mutta ei jotenkin mene perille.

Siianpyyntiin ei tähän aikaan ole ollut mielestäni järkevää sonnustautua juuri tuosta syystä, että ne vähäiset siikamäärät, mitä sieltä saa, ei oikein ole lähellekään riittäviä "oikeuttamaan" tappamaan niitä sivusaaliina kertyviä kuhanpoikasia.

No kaikki ei ole aina samalla aallonpituudella. Tästä lähtien kommentoin kyläläisille kalastuksiani lähinnä siten etten kommentoi eli palaan vanhaan hyväksi todettuun viestintästrategiaan.

Helpotti vähän! Eteenpäin...