lauantai 28. toukokuuta 2016

Tukitoimia kotimaisen- ja lähikalan markkinoille saattamiseksi

Tässä maassa tuetaan valtion kassasta ja EU:n kautta lukemattomia hankkeita, joiden järkevyys on niin ja näin, kuten myös sellaisia hankkeita, jotka eivät tukea varsinaisesti tarvitsisi.

Kotimaiselle, eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla pyydetylle lähikalalle on kysyntää. Kysyntään ei pystytä vastaamaan suomukalan osalta, koska kalastus alkutuotantona kärsii pahoista kannattavuusongelmista.

Kannattavuusongelmien syitä voidaan ruotia ja vatkata toisessa postauksessa. Perustava ongelma on kuitenkin kytköksissä toiminnan mittakaavaan.

Eli tilanne on tänä päivänä se, että kannattavuusongelmien vuoksi kalaa ei tahdota saada kauppaan asti. Muutamat sitkeät sissit jatkavat kalastusta ja toimittavat kalaa, vaikka lopulta eniten touhusta taitaa hyötyä loppukäyttäjä, vähiten itse kalastaja.

Edellä esitettyihin perusteluihin nojautuen, olisi järkevää pyrkiä lisäämään kotimaisen villin suomukalan osuutta kalakaupassa. Oiva ratkaisu olisi sellaisen tukijärjestelmän luominen, jossa tietyn määrän kalaa (ei silakka, muikku ja muu "massakala") vuosittain pyytänyt ja myynyt kalastaja tai kalastusyritys olisi oikeutettu pieneen kädenojennukseen yhteiskunnan puolelta.

Määrät voisivat olla rahallisesti mikrotasoisia, mutta vaikutukset kotimaisen kalan kauppaan ja markkinoille saamiseen järisyttäviä. Esimerkiksi vaikka vuosittain 2 tonnia suomukalaa pyytäneet ja myyneet kalastajat saisivat kotimaisuus- ja eettisyyskorvauksen 10 000 euroa. 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Ahvenen testamentti

Oolrait,

nyt alkaa olla viimeiset ahvenen hetket käsillä ja on aika kirkkaimman viisauden eli jälkiviisauden.

Tietenkään ei olisi tarvinnut miettiä montaa sekuntia, että ahvenen perkaaminen ilman konevoimaa on kannattamatonta. Eikä muuten riitä suomustaminen perunakoneella, vaan konesuomustettu affen pitäsi saada koneellisesti myös perattua valmiiksi asti. Käsin peratusta pitäisi saada 30E/kg että hommassa olisi tolkunderia.

No sitä kun on uppiniskainen ja luupää, niin tulipahan kokeiltua. Sitä paitsi jos ei itse hakkaa päätä seinään, niin muille jää vaan aina ne hauskat hommat...

Halvalla nousee ahvenia kyllä, katiska kun on osakkaalle ilmainen ja polttoaineeseen ei mene juuri mitään. Yhden täyden tankillisen (25 litraa) olen kohta ajanut pienellä veneellä.

Mutta tämä homma jää itseltä varmasti tähän, koska ei ole tiloja ja koneita perkuuseen, eikä ketään taida perkaustyökään kiinnostaa... hauskaa on ahventa nostella, perata ei.

Pientä ahventa voisin myydä pyöreänä purkittamoille tai kalakukonpaistajille parin kolmen viikon ajan keväällä. 1,14 e kilo rannasta tai meidän pihasta noudettuna. Eihän silläkään nyt mitään vielä tienaisi, mutta voisi tehdä polttopuita ja katsoa jääkiekot kaikessa rauhassa ja maksaa laskut ahvenilla.



perjantai 20. toukokuuta 2016

Kotimaista kalaa kuoppaan ja pangasiusta mahaan

Noniin, nyt on jo Ville Haapasalokin ihmeissään: Suomessa ei osata laittaa syötävästä kalasta ruokaa – "Siinä on jotain väärin", Näinhän se on, että suomalaiset syöttöporsaat on opetettu liian hyvälle. Lisäksi kokonaan saman asian toinen ulottuvuus on se, että samalla kun särkikalaa kipataan kuoppaan ja kröhöm pienet ahvenet eivät ihmisille kelpaa, niin samanaikaisesti toiselta puolelta maapalloa lennätetään kalatiskeihin pangasius-filettä.

Sitten urbaani punaisen vihertävä ekoihminen lihan tehotuotantoa boikotoidessaan suosii kulutusvalintaansa tehdessään kalaa ja ostaa erittäin kestävillä menetelmillä ja ympäristöä ajatellen pyydetyn, luultavasti hyvinvoivassa ja ravitussa kehossa olevien pienten suloisten ruskeiden käsien kohtuullisella, jopa avokätisellä palkalla fileoiman ja sittemmin Suomeen lennätetyn kalapalan...

Usein kuulee urputuksia, että kotimaista kalaa ei käytetä, kun sitä ei ole tarjolla. Eihän sitä ole tarjolla, kun minkäänlaista infraa ei ole olemassa vähänkään suurilinjaisempiin toimiin, Jotenkin tuntuu käsittämättömltä, että pangasiusta kannattaa lennättää Suomeen, kun samalla itse perkaa muutamia kiloja pannuahventa päivässä nollapalkalla.

En tiedä perkaisiko kukaan 4 euroa kilo pieniä ahvenia? Ei varmaan, koska... ja mutta, kun... Sen verran voisin siitä kuitenkin maksaa. Thaimaasta kun tulee thaipoimijoita niin mikseipä voisi olla thaiperkaajia... samanlaiset systeemit kuin poimijoille, että majoitus johonkin kerrossänkyparakkiin, thaiperkaaja maksaa palkastaan ensimmäiset 1000 euroa vuokraa parakista jne. Hyvin menee.

"Ne perkaa meidän kalat...!"

maanantai 16. toukokuuta 2016

Työvoimapoliittinen ahven eli miten Suomi nousuun

Päivää arvoisa raati!

Nyt on asia vedenpitävästi niin, että asiat ovat Suomenmaassa melko huonosti ja päin Prinkkalaa ollaan menossa. Tällaiseen tulokseen olen tullut, kun olen nypyttänyt ahvenia ja vaihtanut heidän kanssaan ajatuksia tästä kysymyksestä, että...

Suomalaisista on tullut kranttuja ronkeleita. Ei kelpaa mikään, ei ainakaan vähempi kuin mitä naapurilla on. Ainakaan pienet ahvenet eivät kelpaa, nehän pitäisi siivota ym. eli työlästä, aikaa vievää ja käsi alkaa haista kalalle (Tomppelit! Miten hienon kuvan saisi Facebookiin kasasta perattuja ahvenia...!) Aistin tässä vakavaa oireilua selkärankojen pehmenemisestä, yleisestä arvomaailman rappiosta ja henkisestä taantumuksesta...

Edelleen, miten voi olla mahdollista, että puoli miljoonaa tasavallan kansalaista käy toisten taskuilla ja nauttii vastikkeetonta sosiaaliturvaa, jolla elelee niin mukavasti, ettei työnteko kannata? Tietöihin miehet ja naiset perkaamaan ahvenia, sanon minä. Korkeammin koulutettu väki suunnittelemaan Suomen kunniakkaille Merivoimille uusia sukellusveneitä. Niiden avulla saadaan "vienti vetämään" ja Itämerelle säpinää. Meillä täytyy olla sukellusvenease, koska emme voi antaa pelon voittaa! Näin toimimalla saataisiin monia kärpäsiä yhdella napakalla iskulla.

Ratkaisua voisi jopa pitää tavallaan lopullisena...






maanantai 9. toukokuuta 2016

Perkaajille olisi töitä

Pikainen arvio pienen reilun sormen mittaisen ahvenen perkuusta pannuahveneksi: työlästä, hidasta ja lopputuotteen hinta on niin alhainen, että palkka sikäli kun moista lainkaan pystyy noista hommista nostamaan jää hikipaja-asteelle. Perattavaa saa kyllä järvestä helposti ja todella minimaalisilla kustannuksilla.

Mikä neuvoksi? Hinta pitäisi olla kovempi ja ahventen isompia mielummin 50-300 grammaisia. Saako hintaa neuvoteltua ylöspäin ja tuleeko isompi ahven kudulle pienten jälkijunassa, jää nähtäväksi, mutta asiaan... nimittäin jos kaiken nostetun ahvenen ehtisi perkaamaan, voisi hommaan valjastaa perkaajat erikseen.

Jos Jyvässeudulla olisi hyvät elintarvikehyväksytyt isot tilat laitteineen (edes suomustukseen), niin ottaisin mielelläni porukkaa perkuutyöhön. 8 tuntia ahvenenperkuuta päivässä parille kolmelle ukolle onnistuisi koko kevääksi 5-6 päivää viikossa.

Työvoimatoimistosta voisi saada työkokeilijoita ja muita harjoittelijoita suoraan tasavallan omasta piinkovasta työvoimareservistä! Sieltä saa veren maku suussa -asenteella varustettuja tekijöitä, joille kelpaa työ kuin työ. Ei niitä ole siellä pilalle paapottu... näin se on ajateltava, nykyään - positiivisesti!

Toinen mahdollinen työvoiman lähde olisi nämä kuulemma todella kovilla työhaluilla ja rautaisella osaamisella varustetut viimeisimmässä läpi-Euroopan kansanliikehdinnässä Suomeen päätyneet irakilaisnuorukaiset. Sieltä pari kirurgia saksimaan ahvenia, ovat kuulemma kyllästyneitä joutilaisuuteen... ei tarvitsisi välttämättä olla edes kirurgi.


maanantai 2. toukokuuta 2016

Finnveran asiakkaana

Jeps,

kertoilin tuossa helmikuussa, kun yritin saada EU-tukea tai lainaa/ muuta rahoitusta alusinvestointiin olemassa olevasta EU-työkalusta, joka on nimenomaan tällaisiin hankkeisiin tarkoitettu, mutta en onnistunut, kun suomalaiset kalatalousihmiset kokevat EU-työkalujen käytön "työlääksi".

Sitten tulee mieleen tietenkin Finnvera, joka "tarjoaa rahoitusta yritystoiminnan alkuun, kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä viennin riskeiltä suojautumiseen. Vahvistamme suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä tarjoamalla lainoja, takauksia, pääomasijoituksia ja vientitakuita."

Olen kerran aiemmin yrittänyt saada rahoitusta yritystoiminnan kasvattamiseen Finnveralta 2013, jolloin olisin hankkinut ison verkkoveneen, pakettiauton ja kylmäkujetuslaitteet. Hakemus hylättiin, koska toiminta oli niin pientä ja Finnveralla oli esittää heikkoja tuloksia rahoittamistaan sisävesikalastushankkeista.

Tähän päivään mennessä olen käytännössä kolminkertaistanut liikevaihdon noista ajoista ja nyt olisi haussa viimeinen ponnistus tasolle, jossa yrittäjä pystyy nostamaan kohtuullista palkkaa, investoimaan ja jopa työllistämään ainakin tiettyinä sesonkeina.

Tuotteena sisävesikalahan on nykymaailmaan ihanteellinen. Se on todellista lähiruokaa, puhdasta, terveellistä ja ekologista. Kysyntää olisi huomattavasti enemmän suomukalalle, kuin nykyään markkinoille pystytään toimittamaan.

Toiminta on minulla tietenkin Finnveran yleensä rahoittamiin projekteihin (esim. Talvivaara tai  vuodesta toiseen suuria voittoja tahkoava Metso) verrattuna mittakaavaltaan supermikroa, mutta herää kysymys, onko Finnveran tarkoitus syytää rahaa voitollisille ja hyvinmenestyville firmoille...? Mikään yritys ei voi olla superkannattava ja mahtavia voittoja tuottava sormia napsauttamalla. Yleisesti ottaen toiminnan suuruus määräytyy pitkälti siihen panostetun pääoman suuruuden mukaan.

No tälläkertaa siis taas hain pientä lainaa alushankintaan. Sain kielteisen päätöksen, lähinnä varmaan siksi, että toiminta on edelleen liian "pienimuotoista". Kuuntelin puhelimessa myös, kun Finnveran virkailija esiintyy kalatalousasiantuntijana, vaikka sellainen ei ole. Sinänsä oikeassa oli, että sisävesikalastus on helpompaa saada kannattavaksi, jos on ollut jo olemassa jatkuvuutta useamman sukupolven yli...

Jos samanlaiset trendit näissä tukiasioissa jatkuu, haen jonkunlaiseen kasvuhankkeeseen lainaa Finnveralta seuraavan kerran 2019. Silloin olen jos en kolminkertaistanut kuten nyt, niin ehkä kuitenkin tuplannut nykyisen liikevaihdon. Näiden vuosien 2013 ja 2016 kokoluokkaa oleville lainoille ei sellaisessa tapauksessa ole enää tarvetta...