lauantai 27. helmikuuta 2016

500 kg lihaa eli kuhaa

Hurraa,
oli kyllä menty jo jokunen hetki sitten tuosta pyykistä paremmalle puolelle. En niin tarkasti ole seuraillut kilosaaliita, nimittäin kuhan hyrkat suhahtaa tilille, se tärkeint' on.
Olemme saavuttaneet nyt myös sellaisen lyyrisen tason, että vielä lopuksi puhtaasti numeerisen viittauksen vuoksi valittu taidepläjäys, mitä ei nähdäkseni inhimillisen suorituskyvyn puitteissa ole mahdollista luoda ilman apurahaa.

torstai 25. helmikuuta 2016

KKK eli kuhankalastuksien kalkulointeja

Jawohl,

uudessa Kalastaja-lehdessä hehkutettiin sisävesikalastajien saaliin olleen ankarassa kasvussa sekä saaliin määrässä että arvossa. Ja että saalis oli hyvä! Kuhankalastajaa tietenkin kiinnostaa sisävesikuha, joten tarkastellaanpa tilastoja, jotka muuten on kerätty kyselyillä. Kai niissä on oikeanlaiset laskennalliset korjauskertoimet käytössä. Kaikkihan noita lappuja ei viitsi kuitenkaan täytellä. Kyseessä on kai se A4-saastenivaska, joka tulee postilaatikkoon uudestaan, jos sen jättää täyttämättä. Ja jos uusintakyselyäkään ei palauta, kohta soi puhelin...

Kuha oli sisävesien ammattikalastuksen, eli vielä nyt kun kansalliseen tapaan nöyrästi järjetöntä EU-kuraa tässä henkeen hörpitään, niin eurosti ilmaistuna kaupallisen kalastuksen toiseksi tärkein saalislaji arvossa mitattuna muikun jälkeen. Vuonna 2014 kuhaa nostettiin sisävesistä reilut 0,4 miljoonaa kiloa ammattikalastajien toimesta, joita oli aktiivisena noin 400.

Tarkistetaanpas todellisuus. 0,4 miljoonaa kiloa on 400000 kg eli 400 tonnia. Jos 400 äijää kalasti, se tekee keskimäärin tonni kuhia per ukko vuodessa. Siis per ukko joista osa ei kuhia kalastanut lainkaan. Tästä on vedettävä johtopäätös, että jotkut saavat paljon kuhia, koska sisävesikalastajia on eniten Pohjois-Suomessa. Isot troolarit kai nyt tosin heinä-elokuussa nostavat sivusaaliina jo tuon verran siellä, missä kuhia on hyvin.

Aistinvarainen empiria sekä kalenteri kertovat selvästi, että nyt on parhaillaan talvi. Talvella 2014 oli kuhia saatu 200 tonnia eli samanlaisella kalkulaatiolla keskimäärin 500 kg per ukko. Tästäkin on vedettävä johtopäätös, että jotkut nostavat kuhia todella kovia määriä jään päältä. Epäilen Vanajaveden, Oulujärven ja Pielisen kalastajia.

Mutta nyt on siis määriteltynä riman matalimmat kohdat, joista on päästävä vuosittain yli tai se on vedettävä pussi päähän. Eli vähintään 500 kg kuhia jään päältä ja vuodessa vähintään tonni kuhaa. Pitää olla parempi kuin keskiverto, ettei jämähdä demarisuhnuksi! Jos jää kantaa viisi sataa tulee kyllä vastaan aika nopeasti jo sillä satasen viikkovauhdilla, mitä voi pitää miniminä että touhu kannattaa. Päijänteellä talven kuhasaalista rajoittaa merkittävästi kauden pituus eli jäätalven lyhyys. Kalastamaan ei ole päässyt kuin pari kuukautta viime vuosina. Pitkä syksy auttaa loppuvuodesta. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Palataan rajapyykkiblogien merkeissä, kun kuhia on saatu riittävästi hengiltä.
Alkuperäinen sarjis Fingerpori 9.9.2011 (c) P. Jarla / Helsingin Sanomat

torstai 18. helmikuuta 2016

Kirjallisuuskatsaus - Red Summer

Haukiverkkoja selvittäessä tuli yht äkkiä niin kulturelli olo, että ajattelin näpytellä vähän pikkurillillä Bill Carterin mainiosta kirjasta Red Summer.

Kirja kertoo alaotsikkonsa mukaan kaupallisen lohenkalastuksen "vaaroista ja hulluudesta" Alaskan Bristolinlahdella, pienessä Egegikin kylässä, missä asustaa pieni joukko ongelmiensa kanssa painiskelevia alkuperäiskansanosia, sekä pääasiassa kalastuskausien aikana paikalle tulevia ammattikalastajia, onnenonkijoita, seikkailunhaluisia huimapäitä ja luontoromantikkoja, jotka etsivät tapaa elää luonnosta.

Lohia kalastaa Bristolinlahdella kaksi ryhmää, ulompana lahdella ajoverkoilla isommat hytilliset ja nostokoneilla varustetut pienet alukset. Ylempänä joella homma hoidetaan avoveneillä ja käsipelillä, muutamalla pohjaverkolla. Lisäksi isommat kalastusalukset kuten ravustuspaatit hoitelevat saaliin keräilyä ja eteenpäin kuljetuksia. Kalaa saattaa tulla yhden kalastukselle avatun hetken aikana niin paljon, että veneet meinaavat upota saaliin painosta. Kirja tavoittaa hienosti raa'an luonnon ja väkivaltaisen ympäristön tunnelman sekä kuvaa mukavalla tavalla raskaan fyysisen työn ja vaaran outoa kiehtovuutta.
Bristolinlahtelainen lohipaatti täynnä saalista. (c) Bill Carter

Lohien nousu on mahtava, niitä tulee miljoonia. Kalastus on kuitenkin viranomaisten tarkoin säätelemä, ja kalastuskausi on jaettu hetkiin jolloin saa kalastaa ja milloin ei, perustuen viranomaisten arvioihin ja tilastoihin saaliista, nousevan kalan määrästä ja kudun etenemisestä. Koko homma on viranomaisten puolelta hoidettu niin hienosti, että moisesta on Suomessa turha edes haaveilla. Jenkeissä kalastus on miljardibisnes, kaikkein pienemmätkin toimijat saattavat yhden kalastussesongin aikana avoveneellä ja käsityönä tienatuilla lohirahoilla elellä loppuvuoden Alaskan mökillään hirviä ammuskellen tai sukkia kutoen.

Kirjaan on sisällytetty myös esimerkiksi sudenmetsästyksen moralisointia ja paikoin korkealentoista ympäristöaktivismiasiaa, joita voi pitää viherpeipposen hattukilinänä, mutta jos nuo osaa suodattaa eikä niiden anna häiritä, lukukokemus on nautinnollinen. I'll give it four starlssh eli 4/5.

Lopuksi vielä linkki kirjan kirjoittajan Red summer -kuvagalleriaan.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kansallista EU-kalatalouspolitiikkaa eli järjen murskatappio

Jaahas,

vähän tässä kuulosteltu, josko Alamalle hommattaisiin sisaralus toiseen vesistöön. EU-tukea kun on mahdollista hakea kalataloushankkeisiin Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, niin pistin kyselyä, tuetaanko ja mitenkä kalastusalusinvestointeja?

Aluksen hankintaan olisi mahdollista saada pientä tukea, jos olisi aloittava kaupallinen kalastaja ilman alusta. Ei siis mahdollista.

Käyttelin vähän Kuukkia ja selailin brosyyrejä, niin kiinnittyi huomio EMKR:n esitteeseen, jossa esiteltiin ERI-rahoitusvälineitä, jotka "ovat kaikkien kalatalous- ja vesiviljelyalalla tuloja tuottavia
hankkeita toteuttavien tuensaajien käytettävissä."

Esitteessä käytiin läpi juuri näitä alaa kuristavia ja kuihduttavia juttuja: rahoitusta on vaikeaa saada, ala on hyytymässä pienimuotoiseksi puuhasteluksi ja kannattavuus on heikkoa. Näiden seikkojen vuoksi rahoitusta ja jeesiä voisi saada esimerkiksi lainan, takauksen tai pääomarahoituksen kautta.

No koska kasvua, oikein kunnolla isompaa vaihdetta pykälään tässä haetaan, niin hyvin kävisi. Tiedustelin ERI-rahoitusvälineistä ja sain vastauksen, että niitä ei edellisenä vuonna oltu käytetty lainkaan(kuka tällaisia osaa edes kysyä?!), mutta tiedustelua lähti kuitenkin eteenpäin Maa- ja metsätalousministeriöön (MMM). Sieltä tuli niin hämmentävä ja erikoinen vastaus, että sitä voi pitää jo jonkinlaisena järjen murskatappiona.

"Rahoitusvälineet eivät ole toistaiseksi käytössä toimintaohjelmassa. Sinänsä hyviä, mutta niihin liittyvä hallinnollinen työ (komission suuntaan) on niin suuri että kustannus/hyöty suhde ei puolla niitä, niihin toistaiseksi kohdistuvalla (alhaisella) kysynnällä. Tietty jos kysyntä kasvaa, asiaa tarkastellaan tarvittaessa uudestaan."

Mitä tämä tarkoittaa? On luotu järjestelmä, joka on virkamiehelle liian työläs käyttää? Virkamies ei viitsi tehdä hänelle kuuluvia töitä? Onko tämän järjestelmän idea tukea yrittäjiä vai vähentää hallinnon työtä?

Lähetin vielä huvikseni ja varmuuden vuoksi MMM:n Elinkeinokalatalousyksikön kalatalousneuvokselle sähköpostilla kyselyn, että voiko asia todellakin olla yllä kuvatun kaltainen? Vielä ei ole tullut vastausta.

Hei,

varmistan nyt vielä, että olen tullut oikein informoiduksi, koska asia
vaikuttaa hieman omituiselta ja ettei kyseessä ole pää ei tiedä mitä
käsi tekee -tyyppinen tilanne.

Eli olin kiinnostunut EMKR-ohjelmaan sisältyvien "kaikkien
käytettävissä" olevien ERI-rahoitusvälineiden käytöstä
sisävesikalastusalusinvestointiin. Sain vastauksen, että
rahoitusvälineitä ei ole käytetty, kun ne on niin "työläitä". Moinen
vastaus on omiaan herättämään kummastusta sekä horjuttaa uskoa
suomalaiseen virkamieheen.

Eli rahoitusvälineet eivät todellakaan ole käytössä, koska niihin
liittyvä byrokratia on niin raskasta, ettei sitä ole mahdollista
hoitaa?