perjantai 9. joulukuuta 2016

Alaman vuosi 2016 (ja vähän kalastajankin)

Tammikuusta-huhtikuulle paatti oli tukevasti telakoituna ja komeasti kapaloituna. Jään päältä verkkokalastusta tammikuun puolivälistä huhtikuulle. Ihan en päässyt tavoitteeseen talvikalastuksessa ja voi sanoa, että ainoastaan jäätalven lyyhyyden vuoksi. Jäät lähtivät huhtikuun lopulla.


Olin saanut sellaista vinkkiä ym osviittaa, että pannuahven on kysytty ja kovahintainen tuote. Jätin ison paatin siksi laskematta ja pyysin ahvenia katiskalla toukokuun alussa. Arvioisin, että tästä kokeilusta ei jäänyt paljoa muuta käteen, kuin muutama blogimerkintä typeryyden muistomerkiksi. Voisihan sitä perunakoneen suomustukseen hommata, mutta versus kuhanverkottelu silloin kun se on näpeimmillään, niin pannuahvenbisnes on --- siis ei ole bisnes. Siitä voisi saada sesonkirahan, mutta se vaatisi hyvät tilat, koneet ja perkuuseen provikka/kilopalkkaisen työntekijän.


No siinä oli samanaikaisesti ison veneen huolto- ja korjaushommia, mitkä jatkui ahvenen kudun loputtua, sekä viikon kesäloma ennen veneen laskua, mikä tapahtuikin vasta heinäkuulla. Ehdottomasti olisi kannattanut pudottaa paatti järveen heti jäiden lähdettyä. Kuhia saa hetken aikaisin keväällä ihan hyvin ja kuhat kun alkaa hajaantua, niin sekakalaa voi pyytää ainakin lähestulkoon kannattavasti hetken viileän veden ajan jo ennestään risoilla verkoilla.


Heinäkuussa lähdin sitten tosimielellä kokeilemaan siian kesäpyyntiä, mistä oli välttäviä viitteitä jo edellisvuodelta. Siikoja tuli toki lukumääräisesti suhteellisen mojovasti, mutta kun keskipaino on 300 grammaa, niin pelkästään verkoilla mihinkään kovin kummoisiin tuloihin on hankala yltää. Silti olen tyytyväinen 30 päivän siianpyyntiin eli si(i)kailuun: vene oli oikeasti tuottavassa toiminnassa ja lopulta viivan allekin jäi jotakin. Tuskin olisin verkottelua malttanut edes lopettaa, mutta päällekkäiseksi työksi alkanut rapukausi rupesi syömään siihen malliin resurssia, että kalastaja parin tunnin yöunien kanssa alkoi muistuttaa zombia...


Elo- ja syyskuu menivät kokonaan rapujen kanssa touhutessa. Alama ankkurissa. Kannattava sesonki ja kannattavammaksi muuttuu, kun Pohjois-Päijänteen täplärapukanta vahvistuu pyyntitiheäksi. Arvioin, että tämä tapahtuu viiden vuoden sisällä: kanta on vahvassa kasvussa, vaikka istutusvaiheessa tehtiin sellainen kauniisti ilmaistuna kategorinen virhe, että istukkaiksi ostettiin erään ammattikalastajan raakkirapuja, joita rutto ja kaikki mahdolliset hylkäävät seikat vaivasivat jo valmiiksi. Pieniä paikallisia esiintymiä lukuunottamatta pohjoinen Päijänne oli kuitenkin täpläravuista ja rutosta vapaa. Jokirapujakin oli pieninä esiintyminä ainakin Rutalahdella ja eteläisellä Ristinselällä useammassa paikassa, joten puhtaiden täplärapujen istuttaminen olisi ollut varmasti järkevämpää.

Tapellaanko?! Kuka pölkkypää antoi näin vihaisille tappelupukareille nimen Pasifisti?!

Lokakuun Alama vietti edelleen ankkurissa kelluessa. Alkukuusta meni vielä vähän rapuja, tehtiin viikon isku soutuveneellä erääseen kuhajärveen ja viikon loma maistui rapurallin jälkeen ihan hyvältä. Lokakuun lopussa olisi jo varmasti voinut lämmitellä Päitsillä kuhaverkotuksia vuoropäivinä, mutta kuhia nyhdettiin suht tyydyttävällä tahdilla muualta.


Marraskuulta pudotin sitten kuhaverkkoa Ristinselälle ja kylmien kelien rampauttamaa pyyntiä kesti kuun loppuun. Vene tuottavassa toiminnassa, saaliit ok, pyyntiponnistus heikko, potentiaali hyvä.

Nyt on joulukuu ja muutama tupla vähän pohjoisempana toisessa järvessä pyynnissä. Ristinselkä saattaa jäätyä viikolopulla/ensi viikon aikana.

Summa summarum: isolla paatilla saa aikaiseksi kolme kalastusta: lyhyt kevät, kesän siika ja syksyn kuha. Voisi kai tuolla rapumertojakin kokea, jolloin siiat ja ravut voisi käydä nostamassa aina kerralla.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Tosi-TV: haluatko ammattikalastajaksi?

Nykyään on vahvassa suosiossa erilaiset tosi-tv -ohjelmat ja itsekin olen laadukkaimpien ja kiinnostavimpiin aihepiireihin sijoittuvien reality-sarjojen ystävä. Tällä hetkellä tuleekin töllöttimestä herkullinen kattaus: Alone (Yksin erämaassa)-sarja, jossa kymmenen tyyppiä pudotetaan yksin kanadalaiseen erämaahan minimaalisin varustein. Kuka selviää pisimpään, voittaa. Kilpailijat myös kuvaavat touhunsa itse. Todellinen survival of the fittest -meininki. Toinen maukas sarja on SAS - erikoisjoukkojen kovassa koulussa, missä SAS:n veteraanit simuloivat Special Air Servicen aika hurjan oloisen valintaleirin ohjelmaan osallistuvalle sakille, joka pyritään murtamaan fyysisesti ja henkisesti mitä erilaisimmilla tavoilla.

No näistähän se ajatus sitten lähti, että pitäisi saada sellainen tosi-tv, missä porukka lähtisi suomalaisten kalastajien matkaan ja katottaisiin, miten käy? Minä olisin ainakin vapaaehtoinen järjestämään talvikalastukseen tutustumisjakson. En tietenkään halua kuin tästä konseptista korvauksen ja rojaltit kaikista sarjan muista tuotoista.

Jos pelkkä kalastuksen seuraaminen tuntuisi tylsältä, voisi ohjelmaan lisätä suosion avaimen eli siinä voisi olla kolmen minuutin mittainen duudsoninurkka, jossa ensin kaksi duudsonia hakkaa toisiaan kumivasaroilla päähän ja räkättää päälle. Sitten sytytetään joku huussi pellon reunassa tuleen ja räjäytetään pommi. Sitten Maisa Torppa tulee kuvaan bikineissä ja heitää lentopusun.

Luulisin, että ilman duudsoninurkkaakin suosio olisi ankara.

torstai 1. joulukuuta 2016

Veneennosto ja jäätymisennuste

Jep,

kuukautta aiemmin nousi myös vene kuin viime vuonna. Tällä kertaa oli telakointireissulla vähän kovempi pakkanen (lähtiessä -14 C) ja melkoiset höyryt nousi vedestä. Hauhonselkä oli kauttaaltaan riitteessä Etelähaikasta Kaakkosaarelle saakka.








Viime vuonna ennustin jäätymisen presiis nappiin. Nyt ennustan, että Ristinselkä on jäässä ja ensimmäiset verkot jään alla tämän vuoden puolella. Ensimmäinen yhtenäinen jääkansi tulee viikolla 51. Täytyy vielä lyödä yhdellä blogimerkinnällä tässä kohta myös koko vuosi pakettiin.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pillit pussiin eli verkot ylös

Aina se ottaa yhtä koville lopettaa syyskalastus, mutta turha on vastaankaan pyristellä. Verrattuna mahtavan pitkään edellissyksyyn, nyt loppui avovesikausi kuukautta aikaisemmin. Seitsemän asteen pakkasessa kävin kelaamassa verkot pyttyihin.




Syksy meni ihan hyvin, kyllä kuhan kalastus on ilman muuta kannattavaa loka-marraskuulta helmikuun loppun hujakoille. Täytyy vähän tuumailla koko vuotta omassa kirjoituksessaan.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Erikoisempia saaliita

Välillä tulee niitä erikoisempiakin saaliita.

Yksi päivä tuli armoton nippu joka sisälsi köyttä, naruja, siimaa, kaksi naara-ankkuria, kolme uistinta ja jonkunlaisen lisäpainovirityksen. Ihan hyvä saalis, vaikka silpoi liinaa.


Sitten toinen päivä tuli julmankokoinen rysäankkuri. Teki pakettiautolla läpiajettavan reiän verkkoon, mutta ankkurikin lopulta moninaisen manöveerauksen, ähellyksen ja lihastyön jälkeen löysi uuden omistajan.




keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Matikan oudot liikkeet

Tänään verkkoreisulla nousi ajatusten polttopisteeseen ihmetys mötiköiden syksyisestä aktiivisuudesta, joka vaikuttaa äkkiseltään vieläpä sykliseltä.

Tähän aikaan kalastan kuhaa - vain ja ainoastaan kuhaa (päinvastoin kuin talvella) - eli sivusaaliina tulee lähinnä vähän lopperia ja kuoretta, muuten sattumina täplärapua ja ahventa, silloin tällöin joku taimen, isompi lahna sekä vaihtelevasti haukea ja madetta. Viimeksi mainittuja voi tulla joidenkin kymmenien eurojen edestä.

Ainakin kolme reisua oli välissä, ettei mateita tullut ensimmäistäkään ja sitten niitä edeltävällä reisulla useampi mötkäle.

Mielenkiintoista, tätä voisi kaivella vanhoilta lähetyslistoilta, että löytyisikö joku yhdistävä tekijä näille mateen vaihteleville rynnäköille verkkoihin? Nyt on ainakin alakuun aika, eli mahdolliseksi selitykseksi tulisi pienenevä kuu ja joku tästä johtuva juttu.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sadannen merkinnän mietteitä

Hurraa, sadas postaus tänne blogiin!

Mietin, että kirjoitan sataluvusta, mutta en nyt keksinyt muita satasia, kuin että sata kiloa kuhaa viikossa on hyvä kannattavuusraja ja että ensi syksynä on tavoitteena nostaa tuo määrä yhdellä reissulla.

Ensimmäiset mietteet voisi mennä vetouistelijoille, joita ei tänä syksynä ole näkynyt juuri lainkaan Ristinselällä. Yleensä veneitä on ihan jäätymiseen saakka ollut melkein ruuhkaksi asti. Monta reissua tuli tehtyä, etten nähnyt yhtään ainoaa venettä paitsi yksi kolleega kerran ajoi rysälleen. Jotain juttua kuulin, että jostain suivaantuneina olisivat uistatusmiehet laittaneet Päijänteen boikottiin. Jos tämä liittyy järvitaimeneen, niin ehdottoman hyvä boikotti: eivät ole nyhtämässä niitä taimenen tumppeja sieltä ylös ja kuhiakin säästyy. Se taisi kyllä liittyä vapamäärän rajoittamiseen, mutta vaikutus silti hyvä. Voi toki olla syy ihan siinäkin, että pakkasjakso vaan säikäytti porukat nostamaan veneensä.

Juhlakala!
Toisekseen, on muuten jännä juttu, että on sellaisia tiettyjä paikkoja, mistä kalat vaan vuodesta toiseen tykkää. Jos nyt keskimääräisesti kuhia tulee yleensä tähän aikaan verkkoa kohden 1-3, niin tällaisissa jackpot-paikoissa parista tuplasta tulee melkeinpä säännöllisesti vähän reilummin.

Jackpot!
Kolmas mietintö on tällainen pitemmän aikavälin hiljainen ajatusprosessi. Olen tässä jo hetken aikaa ollut sitä mieltä, että kuhien keskipaino on aavistuksen laskussa. Tänään viimeksi vetelin 0,9 - 1,1 kg kaloja 55mm verkosta läpi ja muistelin, että eipä tarvitse kauaa mennä ajassa taaksepäin, kun keskipaino oli varmaan melkein puolessatoista kilossa ja puukko heilui veneessä irrotushommissa kuin kirurgin skalpeli. Tosin mahdollista harhaa luo se, että olen talviverkoissa käyttänyt jonkunverran 60mm silmää ja se antaa jo aika vaurasta kuhaa - jos on antaakseen. No joka tapauksessa yleensä, kun moisiin aatoksiin vaipuu, nousee järvestä seuraavassa hetkessä joku armoton moukari.

Peruskuhan paino hienoisessa laskussa...?
Lopuksi vielä arvoituksellisia gps-jälkiä merikortilla...



maanantai 14. marraskuuta 2016

Lämpenevää eli jatkoaikaa

Lämpenee keli sen verran, että viikosta-kahteen ainakin voi vielä verkotella avovedestä. Tosin näytti olevan melko kovia tuuliakin tulossa. Johonkin tyynempään väliin täytyy aina yrittää iskeä. Kalaa tulee mukavasti, mutta veneestä meni kannen vaihdekepistä vaijeri poikki. Muutenkin vähemmän mielyttävää ottaa aina alkuhiet ennen lähtöä lumitöissä.



Muuten täytyy kehaista venettä, että pienestä ränsistymisestä ja puutteista huolimatta, toimii hienosti ja olen oppinut luottamaan paattiin. Tärkeä juttu. Potentiaalia vehkeessä on jopa suurtekoihin, kassellaan kassellaan, jos sitä jo ensi syksynä saisi kaikki muuttujat kohdilleen...




lauantai 12. marraskuuta 2016

Köysissä roikutaan

Mike Tyson on sanonut, että kaikilla on suunnitelma, kunnes tulee nyrkki naamaan. Vähän samanlainen tilanne tässä syyskalastuksessa. Kun pakkanen on lähempänä kymmentä kuin nollaa, niin järkevintä olisi lopettaa, mutta toisaalta sitä haluaa viimeiseen saakka välttää luovuttamiselta maistuvat manööverit, varsinkin kun kalantulokin alkaa olla parhaimmillaan. Tekee vahvasti mieli sinnitellä.


maanantai 7. marraskuuta 2016

Strömsöstä koilliseen

Jaahas, juuri kun tuli paukuteltua edellisessä postauksessa henkseleitä, niin rouva Päijänne alkoi kaivamaan tosissaan senkkaa kalastajan nokasta! Ei ole enää herkkua avovesiverkottelu 10 asteen pakkasessa ja 7m/s tuulessa. Monestakin syystä alkaa olla turhan hankalaa. Verkot on kaikista kovimmilla.


Pinnaa venytti pariin kertaan katkeamispisteeseen asti nostokone, jonka pallo oli jäätynyt kuopalle ja aiheutti jumittelua, hytkytystä jne. Muutenkin jääpökäleet matossa, pallossa ja joka paikassa nappaa liinaan kiinni jatkuvasti...


Onneksi on lauhempaa keliä luvassa, vaikkakin näin raju pakkasjakso tähän väliin sinetöi sen, että tästä syksystä ei tule niin pitkä ja tuloksellisesti niin hyvä kuin edellissyksystä. Jäätyminen alkaa uhkaamaan nopeasti, ellei joulukuussa tule superlauhaa. Vielä ei luonto anna periksi lopettaa, senkin takia, että paras aika on vielä edessä, vaikka tänäänkin vääntyi haavi!


Terästä selkärankaan ja järvelle karaistuskuurille, niin ei talven kauhistuksetkaan ole kummoinen koettelemus, vaan ainoastaan sopiva haaste!


maanantai 31. lokakuuta 2016

Kalastuksen suoloja

No niin,

talven vääjäämättömästi lähestyessä alkaa paitsi kuhasaaliit olla mukavia, niin myös lämpömittari viihtyä paljolti nollan hujakoilla sukellellen sen allekin. On tuulta, märkää, kylmää, räntää ja lyijynharmaata vettä. Ja räkätippa nokan päässä.

Tuolloin toisinaan kuulee ällistelyjä ja päivittelyjä, että eikö siellä järvellä ole kylmä jne. Voin sanoa, että kyllähän siellä on, mutta siinäpä piilee osaltaan homman viehätys.

Useinkin kun olosuhteet ovat siellä vähän mukavuusalueen ulkopuolella, niin itseäni suuresti miellyttää ajatus porukasta, jotka lötköttää samaan aikaan toisaalla kotonaan kahdet villasukat jalassa sohvalla töllötintä toljottamassa tai jossain surkeassa betonikennossa kääntelevät keskuslämmitystä suuremmalle.

Pentti Linkolan hienon ajatuksen mukaisesti ihminen on luotu mittelemään voimiaan ja koettelemaan rajojaan järvien selillä ja ylipäänsä fyysisissä töissä. Nykyajan tyhjänpäiväisissä 8-16 ym. hommissa on voimakas humpuukin maku. Huono suuntaus yleisesti ja pitkällä tähtäimellä rappion tie,



tiistai 25. lokakuuta 2016

Tähtäimeen kuha

No niin, rapukausi tuli ja meni, hujauksessa ja ihan kohtalaisesti.

Pienten välipyyntien ja muutaman päivän huilitauon jälkeen ryhdytään haarukoimaan pikku hiljaa Päijänteen kuhia. Viime syksy ei lopulta ollut hullumpi, mutta ainahan voi mennä paremmin,

Verkkoja on, mutta esim. viimesyksyiset verkot ovat edelleen viime syksyn jäljiltä läpikäyntiä vaille pytyissään, joten suurin urakka ja vaiva on selvityksessä.


perjantai 30. syyskuuta 2016

Järviluontomme monimuotoisuus ruokapöydässä

Tältä näyttää järviluontomme lajikirjon rikastus ja monimuotoisuuden seppä, rapurasismin uhri täplärapu ruokapöydässä.



torstai 29. syyskuuta 2016

Rapua kattilaan eli rapukauden ankara huipennus (keitto-ohje)

Jep,

rapukausi alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu. Ihan hyvin meni, kyllä vanha sanonta kauppa se on mikä kannattaa pitää paikkansa. Pientä kasvua sain aikaiseksi viime kaudesta, luulisin, ja siihen täytyy olla tyytyväinen. Troolaus on näiden leveysasteiden kalastajan ainoa järkevä vaihtoehto ravustukselle/rapukaupalle heinä-elokussa, ja rapujen potentiaali on jopa suurempi - näin ainakin jos ensialkuun joutuisi investoimaan troolikalustoon 100 000 euroa.

Kohtuullisesti menneen rapukauden voi hyvillä mielin päättää rapuillalliseen, joten seuraavassa rapujen keitto-ohje:

Tarpeet:
- 10 l kattila
- merisuolaa
- sokeria
- tilliä
- vettä
- rapuja

Tarpeisto potretissa
Tärkein juttu keittämisessä on rapujen puhtaus. Varsinkin jokiravuilla ja joksus myös täpläravuilla on ihan huomattavasti mutaa tai muuta töhkää erityisesti jalkojen välisellä alueella. Ne tulee harjata puhtaiksi ja huuhdella viileällä vedellä. Vaikka ravut olisivat puhtaita, ne kannattaa silti huuhtaista ja samalla tarkistaa, että kaikki kattilaanmenijät ovat varmasti elossa.

Tältä näyttää keittovalmis, puhdas rapu.
Niin, se keitto-ohje:
Parille-kolmellekymmenelle (riippuu myös koosta) ravulle vettä kattilaan 3-4 litraa. Reilu desi merisuolaa. Kuutisen sokeripalaa. Ainakin puntti tilliä. Jossain ohjeessa mainitaan myös olut, mutta itse kaataisin sen suoraan keittäjän mahaan.

Lisää ainekset ankarasti kiehuvaan veteen. Nostele ravut sekaan yksitellen isoimmasta lähtien. Jos vesi lakkaa kiehumasta, kun kaikki ravut ovat kattilassa, odota että alkaa taas kiehua ja keitä 8-10 minuuttia. Ravut ovat kypsiä, kun pyrstöosa "napsahtaa" irti selkäpanssarista. Kypsiä rapuja voi alkaa nostella kattilasta pois.
Kypsä rapu. Pyrstön liitoskohta on irronnut selkäpanssarista. 
Itse nostelen kypsät ravut kattilasta pois ja lopulta sitten kattilan pois tulilta. Käytetyiksi muuttuneet tillit voi poistaa ja korvata tuoreilla ja laittaa ravut takaisin liemeensä jäähtymään. Mitä nopeammin keitoksen saa jäähtymään, sen paremmin saksiniekat säilyvät, mutta kotikäytössä jos juhlat ovat nyt edes parin vuorokauden sisällä sillä ei ole kovin suurta merkitystä.

Jäähdytys hoituu hyvin esim laskemalla kylmää vettä tiskialtaaseen, johon istuttaa kattilan tai lykkäämällä kattilan jäähileeseen. Kun pahimmat höyryt ovatten lauhtuneet, niin kalmisto jääkaappiin tai kellariin tekeytymään noin 12 tunniksi. Varsinkin täpläravut suositellaan keittämään nauttimista edeltävänä päivänä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Allegoria haitallisista vieraslajeista Euroopan Unionin alueella

"Laji on listattu joulukuussa 2015 EU:n vieraslajiasetuksen unionin kannalta haitallisten vieraslajien listalle..."

Kyse on täpläravusta.

"Täplärapu kaventaa alkuperäisen jokiravun elinmahdollisuuksia..."

Unioni vielä toistaiseksi keskittyy mm. äyriäisten Astacidea -osalahkon kanssa näpertelyyn, mutta Homo Sapiens Europeansiksen kohdalta ollaan suoraan sanottuna aika rajussa tilanteessa.




maanantai 12. syyskuuta 2016

Kannen pikakorjaus

Kesän viimeisenä päivänä piti käydä laittamassa pikakorjaus veneen kanteen. Kyseessä ns. laastarointi eli "toistaiseksi" -tyyppinen korjaus, mutta eiköhän pysy ja pidä. Ohessa komea värikuvasarja prosessista. Tekovälineistä mainittakoon laminointiepoksi ja lasikuitunauha.




Jälkikäteen lisätty kuva valmiista lopputuloksesta ja komeasta oranssista maalauksesta...


tiistai 6. syyskuuta 2016

Sananlaskujen todistus

Wanha kansa tietää, että sokean Reetan päästessä hyvässä paikassa ahomansikoiden makuun, hän lopulta tulee iskemään kätensa sontaan.

Vastaavanlainen tapaus kävi eräällä hyvällä jokirapujärvellä. En saata moittia ahneudesta näitä miehiä, mutta meno äityi aika rapeaksi.

Tietoon oli hankittu valtakunnan jokaikisen mahdollisen ravunostajan puhelinnumero. Kun yksi lupasi maksaa ravuista sitä ja tätä, soitettiin kaikki loput läpi...

- Joppe Pispalasta lupas maksaa viis senttiä enemmän.

Älähän mitä. Tilanne huipentui kymppimarkkinoiden ylikuumetessa siihen, että äijät kiikuttelivat euronkuvat silmissä kiiluen rapujaan mitattavaksi pitkin ja poikin maata ja mantuja: ylös sumpuista ja osa kohta takaisin sumppuun, edes takaisin laatikkotolkulla viikosta toiseen.

Pikaisen lopun siemen oli kylvetty ja tuho varma.

Pyytäjien käteen jäi vain kalsea luu. Rutto saatteli lopulta kaikki ravut Kuoleman laariin, viimeistä saksea myöden hintaan 0,00.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Ravustajan laskuoppi

Rapukaupoilla touhutessa törmää ja tutustuu monenlaisiin henkilöihin ja kuulee mehukkaita, kummallisiakin tarinoita. Hauskoja tapauksia ja tapahtumiakin osuu kohdalle.

Olen tässä pari päivää tehnyt ankaraa numeronmurskaustyötä, nimittäin kalkuloinut akrobaattista loogista dilemmaa.

Ravustaja soittaa.

- Kuinka paljon maksatte jokiravusta?

- Jäteistä viisi, isoista 2,80 ja pienistä 1,20.

- Ai kymmensenttisestä 1,20?

- Niin.

- Ai no sitten mun kannattaa myydä ne istukkaiksi eurolla.


lauantai 3. syyskuuta 2016

Täpläravun ylistys

On aika sulkea korvat ruusuisilta juhlapuheilta ja keskittyä tylyyn todellisuuteen.

Suomalaisen jokiravun tragedia syvenee. Täplärapu on käytännössä pitkälti syrjäyttänyt sen markkinoilta jo tänä päivänä, monestakin syystä. Syrjäytyneen asemassa se alkaa olla vesilläkin rapuruton tuhotessa ravustettavat kannat ja voimakkaamman täpläravun jyrätessä panssarikolonnan lailla vääjäämättömästi kohti lopullista voittoa.

Suurimmat täpläravut lähestyvät kooltaan hummeria.
Jokirapu on arvokas, kysytty ja joidenkin pienien ihmisryhmien keskuudessa myös ruokapöydässä haluttu ja suuresti arvostettu. Sen tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin lohduttomana, hiipuvana, suhteettoman kalliina erikoisherkkuna: kansallisena kuriositeettina, jonka suuri ja mahtava täplärapu ahdistaa markkinoilla pieneen sivurooliin.

Jo tänä päivänä rapukauppa on pitkälti keskittynyt volyymeilla mitattuna täplärapuun. Eräältä tukkurilta, jonka varastoissa oli sillä hetkellä jokirapua kuudesosa koko kotimaisen ravun määrästä, kuulinkin, että vain vanhat ihmiset haluaa jokirapua, nuoret arvostavat kokoa ja halpaa hintaa. Pääkaupungin isot marketitkin myyvät käytännössä pelkkää täplärapua, merkittävän suuria määriä.

Jokirapu alkaa olla komea vasta 11-senttisenä. Ostajan lompakko kevenee raskaasti.
Täpläravun ylivoimaan johtaneita syitä:
1. Koko. Täplärapu on isompi ja isosaksisempi, näyttävämpi ja ruokaisampi. Pienet 10 cm jokiravut ovat vielä aika surkean pieniä koppakuoriaisia verrattuna täplärapuihin.
2. Hinta. Täplärapu on halpa, tai ainakin kääntäen jokirapu suhteettoman kallis. Yleensä ihmiset ei mieti kovin kauaa, jos niille tarjoaa pieniä jokirapuja (2,50/kpl) ja täplärapuja kolmessa kokoluokassa (noin 1,50, 2,50 ja 4,20). 11 cm täplärapu on saman hintainen, mutta siinä on jo oikeasti jotakin syömistäkin ja urosravuilla on jämerät sakset.
3. Saatavuus. Jokirapujen taantuma johtuu myös siitä, että niitä ei ole tarjolla markkinoille riittävästi järkevään hintaan, järkevän kokoisina. Oikeasti ravustettavissa olevat kannat ovat todella vähissä. Ylihintaiset 10 cm koppakuoriaiset eivät ole kilpailukykyisiä mahtavan täpläravun kanssa.

Jotkut väittävät, että erottavat jokiravut ja täpläravut mausta. Jotkut tyrmäävät moisen väitteen valot sammuttavalla alakoukulla suoraan leuan kärkeen. Olen kuullut myös, että jokirapu olisi jotenkin hienostuneemmin syötävissä. En tiedä mihin väite perustuu, mutta se on fakta, että luonteeltaankin pehmeämmällä jokiravulla on myös pehmeämpi kuori täplärapuun verrattuna.

lauantai 27. elokuuta 2016

Tarina rapuvesiltä

Armon vuonna 2016 astui voimaan Absurdistanin Byrokratiassa uusi kalastuslaki. Siihen oli varmasti ladattu monen muistion, kokouksen, mietinnön, lausuntokierroksen, seminaarin ja ankaran kahvituntien välisen aivomyrskyämisen (brainstroming) aikaansaannokset. Ravustajat lukivat uutisointia aiheesta hämmennyksen vallassa, nimittäin jatkossa ainoastaan kaupallisiksi kalastajiksi rekisteröityneet ravustajat saisivat myydä rapuja kauppaan tai ylipäätään muualle kuin loppukäyttäjälle. Myöskään suoraan kuluttajalle ei saisi myydä enempää kuin 300 rapua kaudessa. Moni saattoi miettiä hiljaa mielessään, että tämähän on hölynpölyä: byrokraatit siellä niputtavat vaan uusia papereita ja tekevät itselleen töitä. Ja miten ja kenen toimesta tätä asiaa tultaisiin valvomaan?

Ravustuksenvalvoja tarkkailee ravustajia 
Kuva: http://edwardpentin.co.uk/from-the-archive-stasi-surveillance-of-joseph-ratzinger/
Tenho Von Geldheim oli ravustellut kotijärvessään pienestä pojasta alkaen. Kuten tiedetään jokiravuilla on saattanut tienata moporahat, tai ainakin kesän bensat melko helposti. Nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin Tenho ravusti perinteitä vaaliakseen, nostalgiasyistä sekä hieman virvokekassaan tulovirtoja saadakseen. Menot olivat ankarassa kasvussa eläköitymisen jälkeisinä aikoina.

Hän oli käytellyt 20 mertaa jo kolmatta viikkoa ja myynyt rapuja naapuriin 30 kappaletta, entisen työkaverin leskelle juhliin 100 kappaletta ja ravunostajalle eli välittäjälle 168 kappaletta. Sumppuun oli keräytynyt vasta 30 rapua, mutta perjantai-iltana suu napsahteli kuivuudessa, joka vastasi tuhatta tulenpolttamaa autiomaata. Hän päätti soittaa tutulle ravunostajalle, jos reitti sattuisi kulkemaan lähistöltä. Ja sattuihan se, 30 rapua vaihtoi linja-autopysäkillä omistajaa ja Tenho suuntasi ryppyiset setelit hikisessä nyrkissään kohti lähikaupan keskioluthyllystöä...

Absurdistanian ravustuksenvalvojien salakuuntelukeskus
Kuva: 
mediaroots.org
Yöllä Tenho heräsi auton valojen pyyhkäistessä hänen makuukammarinsa seinän yli.
- Outoa, perin outoa, hän mietiskeli itsekseen.
- Täällä ei juuri ole ajelijoita pyörinyt...
Hän päästi rahtusen ilmaa, käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan, kunnes...
Korvat ehtivät juuri rekisteröidä askeleet ulkoportailla, kun ulko-ovi murrettiin auki ja sotilassaappaiden rumpse kuului eteisestä.
Tenho oli kauhuissaan, mitä tämä on...?!
Kaksi sarkavormuista koppalakkista viiksimiestä nappasi hänet väliinsä suoraan sängystä, jonka valkeille lakanoille jäi vielä hiljalleen leviävä keltainen läiskä.
- Mitä tämä on?! Minne viette minua...? MIKSI? Soperteli Tenho.
- Olette myyneet 28 rapua liikaa.

Ravustuksenvalvojat kuljettavat ravustajaa kuulusteluihin
Kuva: Stasi: East Germany - The Darkest Recesses of the Totalitarian Mind (1997)

torstai 25. elokuuta 2016

Merimetsohavaintoja

Jep,

en ole mikään ornitologi, mutta luultavasti olen törmännyt Ristinselällä tänä kesänä kahdesti huonomaineiseen merimetsoon. Ilmassa leijailee sandaalin käryä, sanoisin jopa skandaalin käryä. Esitän seuraavaksi armottomat todisteet. Harmi, että kuvat ovat kehnoja, koska ne on otettu puhelimen onnettomalla kameralla, jossa zoomaus lähinnä sotkee kuvan laatua. Lisäksi tähän blogiin liittäessä kuvista tulee jotenkin niin pieniä, että luulee olevansa lukulasien tarpeessa.

Ensimmäinen kohtaaminen oli elokuun alkupäivinä siikaverkkoreissulla. Katselin jo kauempaa, että ompa siinä luodon päässä harvinaisen ryhdikäs fitnessiä harrastava kuikka tai vaihtoehtoisesti haaksirikkoutunut anorektinen pingviini. Taisi olla merimetso.


Eilen rapumerroilla samankaltainen havainto samankaltaisesta linnusta. Mitä ilmeisimmin merimetso. Lentoon lähtiessä paljastuu linnun kohtuullisen suuri koko ja mustanpuhuva olemus. Jos nämä lisääntyvät, niin ne ilmeisesti paskovat luotojen ja saarien puut kuolleiksi ja mässyttävät kalanpoikaset ahneisiin nokkiinsa. Olen kuullut viime aikoina usein, että ei saa antaa pelon voittaa, ja siksipä kai nuo pitäisi hävittää alkuunsa.


Referenssikuva (Suomenluonto.fi):