maanantai 30. marraskuuta 2015

Täydennykset ovat saapuneet!

Jep, elikkäs näissä kalahommissa touhutessa on tullut se opittua, että aiemmin otsikossakin käyttämäni sanonta vähemmän on enemmän on paskapuhetta. Nimittäin enemmän on enemmän.

Näyttäisi siltä, että pääsee edes hetken nakertelemaan satasta viikossa, joka melkeinpä arvioisin on kuhan kalastuksessa sellainen järkevä minimi, että touhu kantaa päällänsä.

Tämän vuoksi tilasinkin 20 tuplaa täydennyksiä. Ensimmäiset 200 kiloa kuhia menee niiden maksamiseen.


perjantai 27. marraskuuta 2015

Isku tuuli-ikkunaan ja less-is-more -ajattelua

Hurraa, melkoisia etelänpuoleisia pasuunatuulia puhaltelee, eipä paljoa huvita mennä repimään verkkoja moisiin puhalluksiin. Verkkoja onkin pyynnissä tällä hetkellä melkoisen naurettava määrä, nimittäin vain kymmenen tuplaa eli 600 metriä. Eilen torstaina Ilmatieteenlaitos lupaili kuitenkin pientä Alaman mentävää tuuli-ikkunaa eli muutaman tunnin tyyntymistä illaksi. Siihen iskin, koska vaikka verkot ovatkin suht laajalla alueella, moisen määrän katsoo mukavan nopeasti ja pitämällä katsomavälin lyhyenä, kauppaan ei tarvitse viedä mitään tunkiomuumioita tai rikinkatkuisia punertavia fileitä, vaan tuotteen laatu pysyy hyvänä.


Kuhia oli tavattavissa arvioini mukaan sen verran, että pyydysten lisäystoimenpiteet muuttuvat erittäin ajankohtaisiksi. Toinen huomionarvoinen seikka, että asentamani etukannen työvalot toimivat mainiosti säkkipimeässäkin.



torstai 26. marraskuuta 2015

Kutumuikun pyynti

Jep, ajattelin tässä sopivaa tuuli-ikkunaa odotellessa kertoa teille kymmenilletuhansille lukijoille, miten muikkua pyydetään verkolla kutuaikaan, mikä tavallisesti on ollut näpeimmillään marraskuun toisella viikolla, mutta näyttäisi lämpimien syksyjen vuoksi myöhenevän.

Ensin katsotaan verkot.
Tuossa Pohjoisella Päijänteellä on myös todella kookasta muikkua, jota tietenkin nimenomaan verkoilla kannattaa tavoitella. Paras silmäkoko on 19mm. 17mm verkolla muikkuja tulee enemmän, mutta ne eivät ole enää isoja, vaan keskikokoisia. Muikku on isoa silloin, kun niitä menee parisenkymmentä kappaletta kiloon.

Sitten on aika tutkia kartasta kutupaikat.
Seuraavaksi verkot pitäisi saada järveen. Yleensä sataa lunta tai räntää.
Nostaminen on yleensä mukavaa puuhaa sikäli, että saalista tulee. En ole edes kokeillut nostaa koneella muikkuverkkoja, koska epäilen turhan ison osuuden pehmeistä kutumuikuista muotoutuvan kalatahnaksi telan ja rullan läpi tullessa.

Työläin ja aikaavievin vaihe on muikkujen nyppiminen verkoista. Suosittelen paksulankaisia silakkaverkkoja.
Kudun etenemistä on kätevä seurata mädin kovuuden ja juoksemisen avulla.
Semmoista peliä se. Isolla muikulla on hyvä hinta ja muikun hetkittäinen ylitarjonta (!!!) kotimarkkinoilla ei koske isoa muikkua.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Yllättävä onnistuminen

Hurraa, nimittäin muutaman skeptisissä tunnelmissa lasketun koepätkän katsominen tuotti positiivisen yllätyksen. Melkeinpä sanoisin, että kalastuksen olisi voinut siirtää kokonaan Päijänteelle jo pari-kolme viikkoa sitten. Muutama yksittäinen verkko oli niin täynnä kuhia, että en ole koskaan saanut noin paljoa noin vähistä verkoista edes talvella.

Tietysti kalastajalla täytyy olla aina vähän tuuriakin, mutta onhan tässä vähän tullut eteläinen Ristinselkä viidessä vuodessa tutuksi ja syksyllä on parikin juttua, mitkä ovat arvioini mukaan ja kokemuksen osoittamalla tavalla melkoisen kriittisiä kuhan pyynnissä. Ehkä paljastan ne tässä blogissa joskus.

Sää oli tuulten osilta suosiollinen, mutta reissu piti aloittaa tekemällä lumityöt veneessä. Sitten muutama tunnelmakuva.

Lumitöitä ennen lähtöä
Iglu
Ei hätää kuha kuhaa nousee
Kalapytty

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ongelmia pimeydessä

No niin, kävin muutamia verkkoja pudottamassa eilen illalla Ristinselälle ja pimeäänhän siinä touhussa meni, vaikka neljä lyhyttä pätkää vaan laskin.

Viimeistä pätkää kun ähelsin järveen, niin kuulin sellaisen vaimean possauksen etukannelta. No verkko järveen, lippu perään ja menin kattomaan, niin jäähdyttimen paisuntasäiliön korkki posahtanu pois, lämmöt 110-asteessa ja vesi kiehuu eli kone keitti...

Onneksi ei tuullut juuri lainkaan, joten mylly sammuksiin ja järvestä vettä tilalle. Onneksi oli myös otsalamppu mukana, muuten olisin suutuspäissäni saattanut lyödä kirveellä pohjaan reiän.

Siitä sitten matkanopeutta takasin kotiin ja sama juttu. Epäilin termostaattia, mutta sitten mieleen tuli että vanha Valmet-rouva laskee hiljalleen alleen jäähdytysnestettä. No avasin ylävesiletkun mutkassa olevan ruuvin, niin SCHWOOOOOS!!! - höyryä vain. Ei muuta kuin ruuvi auki, uudelleen täyttö ja kolmas yritys. Asia kunnossa ja lämmöt asettuivat nätisti 84-asteeseen.

,

maanantai 16. marraskuuta 2015

I'm back

Jepulis, long time no sea, kuten aborginaaleilla on tapana sanoa. Nyt olen kuitenkin takaisin, melkeinpä suurempana ja vahvempana kuin koskaan...
Niin tai näin, Alama on saanut kellua rauhassa Päijänteen aalloilla, koska olen ollut muilla vesillä kuhanpyynnissä ja saaliit ovat olleet kaikessa keskinkertaisuudessaankin sen verran hyviä, että en ole malttanut lopettaa. Päijänteessä olen askarrellut pienellä veneellä avorysän ja muikkuverkkojen parissa, mutta nyt ehditään ottamaan pieni loppukiri isolla paatilla kuhien kimpuun. Kunpa vain olisi ehjiä ja selviä verkkoja...

Kuitenkin, kun pimeys alkaa olla Pohjolaan laskeutunut, niin huomasin navetassa retkuvan muinaisesta Klonkswagenista (Caddy) poistetut peruutus- ja peräpaksin valot, niin heti syntyi innovaatio, että tuosta johtonipusta tulee Alamaan työvalot verkonvetokoneelle!

Entinen työvalo on myytävänä. Tarjouksia tulemaan.
Ensin piti selvittää, mikä kytkin on tämän valoryhmän sekä tuleeko virtaa?

Ei muuta kun periksi ei anneta, huumori yllä ja lisää... valoja veneeseen.