tiistai 14. heinäkuuta 2015

Aasinsiltaa Inarijärven muikkuryntäykseen

Hurraa, lomalta palattu ja jääkone napsautettu pesun jälkeen käyntiin! Lomailu suuntautui viimevuosien ja yleisesti hyväksi havaittuun tuttuun tapaan Inariin. Siellä on tullut järveä koluttua huvikalastuksen ja eräilyn sekä nyttemmin kalastuksen muututtua hiljalleen ammatiksi enemmänkin pelkän eräilyn ja muuten sotaromujen perässä. Tästä pääsemme rakentamaan aasinsiltaa tälle blogille.
Partakonlahden Siuttajokisuussa rantapenkkaa vasten ajettu troolari

1980 ja 1990-lukujen taitteessa järvellä oli yleinen näky ja myös kauaskantoinen säästä riippuvainen kuulohavainto järeistä muikkutroolareiden dieseleistä. Inarijärveen oli päässyt vaivihkaa syntymään sivuvesistöjen koeistutuksista ym karkulaisista syntynyt vahva muikkupopulaatio. 1980-luvulla RKTL rohkaisikin paikallisia kalastajia panostamaan troolikalastukseen. Järven huomattiin olevan täynnä muikkua, mikä lisäsi homman vetävyyttä sikäli, että alettiin kultaan viitaten puhua muikkuryntäyksestä, koska mukaan suurin odotuksin ja lainoilla ostetuin kalustoin pyrki jos ei aivan jokainen kynnelle kykenevä niin joka toinen. 1988-1990 muikkusaaliit olivat todella hyviä, huippuvuonna 89 300 tonnia, yli puolet koko järven kokonaissaaliista.
Veskonniemen kalasatamassa trailerilla huilaava troolari

Lupia myönnettiin ilmeisesti hieman liikaa, koskapa saman aikaisesti alkanut muikun luontainen kannan heikentyminen yhdessä kovan pyyntipaineen kanssa saivat aikaan romahduksen, mistä seurasi konkursseja ja vielä tänäkin päivänä ympäri järven on nostureita ja aluksia pitkin pöpelikköjä ja rantoja niille sijoilleen jääneinä.
Kotalahden kalasataman kuiville jäänyt troolari taustalla, kuva vuodelta 2009 mutta tilanne lienee entisellään...

Nyttemmin muikkukanta on vahvistunut ja koko ajan vahvistumaan päin. Ostan troolarin! Tarjouksia tulemaan...

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Operaatio Siika, välitilinpäätös

Hurraa, alkoihan niitä siikojakin vähän löytyä, kun keli pikkasen lämpeni ja tuulet rauhoittuivat. Pari reissua vielä edessä, sitten kelaan verkot inventointia varten ylös, pidän pienen huilitauon ja huollan veneen moottoria (öljyt, suodatin ja lauhduttajan vuotavat letkut) sekä täydennän jäävarastot.
Keskimääräinen 1 kg / tuplaverkko / pyyntivuorokausi -tahti ei nyt vielä ihan toteutunut parhaallakaan reissulla, mutta 0,5 kg kuitenkin ja täytyy ottaa huomioon myös osan verkoista erittäin huono kunto. Arvioisin, että pakasta vedetyillä verkoilla ja näillä kokemuksilla olisi hyvinkin voinut päästä ainakin lähelle tuota maagista keskiarvoa, jolloin viikkosaaliit olisivat jo olleet kohtuullisella tasolla.
Edes jonkunlainen onnistuminen kuitenkin nostaa aina mukavasti moraalia ja pitää homman käynnissä.