tiistai 6. syyskuuta 2016

Sananlaskujen todistus

Wanha kansa tietää, että sokean Reetan päästessä hyvässä paikassa ahomansikoiden makuun, hän lopulta tulee iskemään kätensa sontaan.

Vastaavanlainen tapaus kävi eräällä hyvällä jokirapujärvellä. En saata moittia ahneudesta näitä miehiä, mutta meno äityi aika rapeaksi.

Tietoon oli hankittu valtakunnan jokaikisen mahdollisen ravunostajan puhelinnumero. Kun yksi lupasi maksaa ravuista sitä ja tätä, soitettiin kaikki loput läpi...

- Joppe Pispalasta lupas maksaa viis senttiä enemmän.

Älähän mitä. Tilanne huipentui kymppimarkkinoiden ylikuumetessa siihen, että äijät kiikuttelivat euronkuvat silmissä kiiluen rapujaan mitattavaksi pitkin ja poikin maata ja mantuja: ylös sumpuista ja osa kohta takaisin sumppuun, edes takaisin laatikkotolkulla viikosta toiseen.

Pikaisen lopun siemen oli kylvetty ja tuho varma.

Pyytäjien käteen jäi vain kalsea luu. Rutto saatteli lopulta kaikki ravut Kuoleman laariin, viimeistä saksea myöden hintaan 0,00.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti