maanantai 6. kesäkuuta 2016

Post Scriptum de Perca Fluviatilis

Vielä pakko palata tähän, hain katiskat pois ja nypsyttelin vielä isoimmat - reilu pari kiloa tuli, puoli lihalaatikollista kuoppaan. Saalis romahti, kutu on ohi.

Tosiaan vähän numeroita pitää rätnäillä.

Katiskoja oli viitisenkymmentä, pääasiassa Kivikankaan Ufoja. Ei pyydä yhtä hyvin kuin Weken perinteiset mallit, mutta yllättävän hyvin noihin tunkee ahvenia.
Valmista tavaraa vein kauppaan 45 kg. Ei tullut puntaroitua hävikkejä, mutta arvelisin, että hävikki sormen mittaisesta pyöreästä ahvenesta on yllättävän iso. Vauhdilla kun saksii, jää hartiat päähän kiinni... pensaa meni noin 30 litraa, että tosi pienillä kustannuksilla noita saa pyydettyä.
Ahven on pääosin niin pientä - kukkoahventa - että ei voida puhua lisäarvon tuottamisesta kalastajalle jalostusastetta lisäämällä. 9e/kg hinnalla kalastajan ei noita kannata perata. Jos kala olisi isompaa tai perkaajat olisi erikseen, hommasta voisi saada ihan järkevän kevätpisneksen, ainakin lisäpisneksen. Toinen vaihtoehto olisi katiskojen lisääminen ja pyöreänä myynti purkittamoihin yms.
Suurin osa ahvenestahan päätyi takaisin järveen, kompostiin, minkinsyötiksi ja kuoppaan. Jotenkin ajalle kuvaavaa on mielestäni se, ettei nuo kelpaa oikein edes ilmaiseksi kenellekkään. Euroopassa on ilmassa samoja tuulia, kuin reilu sata vuotta sitten. Kokonaissaalis oli ehkä siinä 400-500 kilon välillä. Käytännössä samat roposet olisin tehnyt myymällä nuo euron kilo kalakukoiksi. Paistajat ne vaan paistaa, nekään ei kerkeä ahventen perässä ajella... vai? Tervetuloa ensikeväänä ahvenkaupoille!

Ai niin arvelin, että ei haittaa jos ahvenhommista jää viivan alle suurempi numero, kuin keväisistä verkotuksista. Ullatuuus, ei jäänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti