lauantai 28. toukokuuta 2016

Tukitoimia kotimaisen- ja lähikalan markkinoille saattamiseksi

Tässä maassa tuetaan valtion kassasta ja EU:n kautta lukemattomia hankkeita, joiden järkevyys on niin ja näin, kuten myös sellaisia hankkeita, jotka eivät tukea varsinaisesti tarvitsisi.

Kotimaiselle, eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla pyydetylle lähikalalle on kysyntää. Kysyntään ei pystytä vastaamaan suomukalan osalta, koska kalastus alkutuotantona kärsii pahoista kannattavuusongelmista.

Kannattavuusongelmien syitä voidaan ruotia ja vatkata toisessa postauksessa. Perustava ongelma on kuitenkin kytköksissä toiminnan mittakaavaan.

Eli tilanne on tänä päivänä se, että kannattavuusongelmien vuoksi kalaa ei tahdota saada kauppaan asti. Muutamat sitkeät sissit jatkavat kalastusta ja toimittavat kalaa, vaikka lopulta eniten touhusta taitaa hyötyä loppukäyttäjä, vähiten itse kalastaja.

Edellä esitettyihin perusteluihin nojautuen, olisi järkevää pyrkiä lisäämään kotimaisen villin suomukalan osuutta kalakaupassa. Oiva ratkaisu olisi sellaisen tukijärjestelmän luominen, jossa tietyn määrän kalaa (ei silakka, muikku ja muu "massakala") vuosittain pyytänyt ja myynyt kalastaja tai kalastusyritys olisi oikeutettu pieneen kädenojennukseen yhteiskunnan puolelta.

Määrät voisivat olla rahallisesti mikrotasoisia, mutta vaikutukset kotimaisen kalan kauppaan ja markkinoille saamiseen järisyttäviä. Esimerkiksi vaikka vuosittain 2 tonnia suomukalaa pyytäneet ja myyneet kalastajat saisivat kotimaisuus- ja eettisyyskorvauksen 10 000 euroa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti