torstai 17. tammikuuta 2019

Ilmanpuntari

Aluksi luonnontieteitä: jos säässä vallitsee matalapaine alkutalvesta, on kalastajan päässä paine korkealla eli korkeapaine.

Toiseksi jännittävä kuriositeetti: luulen, että Ristinselkä jäätyy lopullisesti samana päivänä kuin viime talvena, eli 19.1. Sellaiset on nyt merkit, kehitteli päivällä jo vauhdilla riitettä ja nyt kun vaan tyyntyy pakasen kiristyessä niin se on siinä. Onneksi on sitten luvassa selkeää, niin tuore jää pääsee vahvistumaan nopeasti.

Vielä kolmas juttu: enpä ole vielä koskaan (tämä taitaa olla kymmenes talvi kun kalastan ammattimaisesti Ristinselällä) aiemmin liikkunut jäällä moottorikelkalla siinä vaiheessa, kun selkä on vielä kokonaan sula. Nyt on sekin tehty.

Muutama verkko on ollut jo ihan ensimmäisistä jäätymisistä lähtien pyynnissä ja jokunen kuha ja mötikkä on myyty. Harmittaa, kun parhaat uinnit missaa aina jäätymistä odotellessa. Ehkä se hydrokopteri pitää kuitenkin jossain vaiheessa hankkia. Ensi talvena luultavasti kalastan hetken sekä jään päältä, että avovedestä - samasta järvestä.





lauantai 12. tammikuuta 2019

Tuulen viemää

Jaahas, tuon aiemman postauksen kuva on otettu verkkoavannolta ja avovesi oli noin 500 metrin päässä. Tänään luoteistuuli on hytkytellyt jään reunaa noin 20 metrin päässä samaiselta reiältä. Aamu näyttää, tuliko naaraushommia, vai pysyikö kepit kuivilla...

Rannoilla jäätä on vahvasti, mutta se heikkenee todella nopeasti sulan lähellä, syvän veden päällä ja virtapaikoissa. Esimerkkikuvissa jäätä on ensin n. 20 cm, puolet terästä ja puolet kohvaa. Toisessa kuvassa 60 metrin päässä jäätä on enää 13cm ja teräsjään osuus vain 2cm.




keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Lämpöreserviä riittää

No, eipä tullut uiteltua matikkaverkkoja uutena vuotena. Tuuli kasasi rannalla olleet jäät ja käytännössä koko Ristinselkä aukesi uudelleen. Etelässä sulan raja noudattelee linjaa Asunnanniemi-Isolahti. Pohjoisessa sula taitaa ulottua Muuratsaloon.

Ensi viikon alussa tulee pidempi pakkasjakso, mutta kovuuden ennuste vaihtelee. Jos tulee tyyntä ja kirkasta, selkä jäätyy varmasti. Jos tuulee ja pakkanen pysyttelee kympin hujakoilla, se pysyy edelleen auki.

Lopullinen yhtenäinen kansi saattaa viivästyä taas tammikuun kolmannelle viikolle. 2020 varaudun tällaiseen välitilaan pitämällä pikkuveneen sulana, moottorin iskussa ja käyn laskemassa verkot takaisin sulaan veneellä.

Missä jäätä on, sitä on 9-15cm teräsjään osuuden vaihdellessa välillä 2-5cm. Nimittäin olen noudattanut periaatetta, että verkot kannattaa aina mielummin uittaa järveen, kuin pitää pytyissä odottelemassa jäätymistä.


lauantai 29. joulukuuta 2018

Jännitysmomenttia

Jaahas,

Risti jäätyi melkein ennusteeni mukaisesti jouluaattona, mutta vain melkein. Keskelle jäi iso sula kaistale, jonka eteläreuna meni linjalla Rutaniemi-Mämmisaari. Nyttemmin sula on laajentunut jo etelässä tasalle Asunnanniemi-Herneniemi.

Rutalahti on heikossa jäässä kauttaaltaan, mutta jää on haurasta. Ihan rannoilla on 6-7cm, mutta jo 30m rannasta ei ole enää kuin 5-6cm pehmeähköä jäätä.

Mahdollisuuksien rajoissa on - jos tyyntyy sopivasti - että selkä saisi kannen vielä vuoden viimeisenä päivänä. Jos ei, niin nouseva myrsky pitää sen auki, vaikka reipasta pakkasta onkin luvattu.

Uudenvuoden aatto menee kyllä mukavasti matikkaverkkoja rannalle uitellessa...



maanantai 17. joulukuuta 2018

Jäätymisennuste

Tavaksi on tullut näinä aikoina kurkata kristallipalloon ja ennustaa Ristinselän jäätymistä.

Viime talvena selkä kuroutui lopulta umpeen vasta 19.1, mutta ensimmäiset kalat jään päältä oli jo tuolloin nostettuna. Uittelin ensimmäiset verkot kymmensenttisellä teräsjäällä pyyntiin, kun Asunnanniemen ja Selkäsaarien välissä höyrynnyt iso sula ulottui viimeisestä narureiästä noin 200 metrin päähän. Tarkemmin ajatellen Ojansuuniemestä lähtenyt toinen sulakohta oli verkkojen eteläpuolella lähimmillään alle 100 m päässä.

Nyt näyttää olevan erilainen meininki ja juhlallisesti ennustankin, että paitsi joulu tulee olemaan valkoinen, niin myös jouluaattona on selkä ummessa.

Siitä se lähtee, nimittäin jäätyminen

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ikävä

Nyt avovesikausi 2018 on jo paketissa, mutta kun reilut pari viikkoa könysin myttyisiä verkkoja kokemassa pienellä veneellä käsipelissä, niin täytyy sanoa, että kylläpä iski suunnaton ikävä Alamaa ja sen hyvin käytettyä vetokonetta.

Pidemmän päälle oikeasti taloudelliseen kannattavuuteen pyrkivä verkkokalastus tarvitsee koneellisen noston, siitä ei pääse mihinkään. Tai vaihtoehtoisesti 20-vuotta nuoremman kalastajan.

No nyt odotellaan pääpainopistealueen jäätymistä. Vaikka jo verkkojen nostoa seuraavana päivänä harmittelin taas, että tulikohan lopetettua liian aikaisin ja pitäisikö lähteä välikausikalaan johonkin pienelle järvelle, niin hyvää tekisi huiliakin hetki. Lukuunottamatta yhteensä kahta viikkoa loka- ja marraskuussa, olen tehnyt töitä juhannuksesta lähtien, tilanteen ja tarpeen mukaan välillä yötä päivää.

Keväällä tutkitaan, herääkö Alama vielä ilman moottorin uusimista. Luultavasti tuon ensi kesän siianpyyntiin toisen ison veneen Päijänteelle Inarin lupafiaskon jälkeen.


maanantai 26. marraskuuta 2018

Jin ja jang

Nyt ei pienten raivokohtausten kautta kannata kuin tyytyä kellumaan zenissä. Taistelukentällä ei voi kuin taipua stoalaiseen fatalismiin.

Nimittäin Alama on kesken kohtalaisella mallilla ollutta eurojennostoprosessia nostettu telakalle. Jouduin verkkoreissulla merihätään. Mahdollisia syitä:
  1. siirtopumppu kaput
  2. roska pa-linjassa
  3. vettä pa-linjassa (kelit oli sopivia ankaraan kondensoitumiseen)
    1. jäätäminen
  4. moottori kaput (vrt. kesän siianpyynti)
Ei henkilö- eikä materiaalivahinkoja, pl. moottori ja 1 kokematta jäänyt verkkojata.